Tulen sambatunnille
liian aikaisin, sillä Lontoossa
voi tapahtua mitä hyvänsä juuri silloin,
kun haluaa vain matkustaa pisteestä
a pisteeseen e.
Peilittömän salin lattia on tanssittu kirjavaksi.
Joissakin kouluissa passistat
ovat passistoja, fantasiat ovat fantasioita
ja baianat ovat äitejä.
Ehkä täälläkin
(Lontoossa)
passistat ovat lapsia,
fantasiat äitejä ja baianat
poissaolevia kummeja.
Täällä (Lontoossa)
passista tulee
baianan tunnille
oppimaan
taitoja,
joita hän ei voi mistään
muualta saada.
Toisaalla,
en kerro
m i s s ä,
valkoinen
ja vanha
baiana käyttää
n-sanaa, eikä kukaan
oikaise häntä.
Miten siellä
(en kerro missä)
tanssijat oppisivat
korjaamaan ryhtinsä
ja ajastaan
jääneen baianan?
Haluan käydä
jokaisen
tapaamani
sambistan kotona,
jotta opin edes jotain
korjaamisesta.
Pikkuriikkiset takapihat
ovat melkein
kiinni lähijunien kiskoissa.
Talojen seinät ovat lähellä
viereisten talojen seiniä.
Kattojen yläpuolella kulkee juna.
Miten silloin
tulee uni?
Tokiosta,
Lontoosta,
Turusta, Tampereelta ja Helsingistä
ja Mynämäeltä,
haen vain korjattavia samboja,
toistuvia unia,
jotka ovat tutunoutoja,
tuttuja, oudontuttuja ou
toja tut tujaou tojatu t t uja, outo jatut
tuja,
tu ja
et tu ja ettuja
jaettu ja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.