Se, miten
minulle
ollaan, ja
kuinka olen,
on yhteinen pyörre.
Megametropolin samba-asukkaat
ovat ottaneet kainaloonsa
pikkuriikkisen,
ja tässä
sitä nyt
mennään.
Pyörin, siis olen.
Rytmi
avau
tuu,
kun
ryhtyy
rytmiksi.
Ja jo ovelta näen,
että Sumidassa baiana pyörii
eri tavalla kuin Turussa.
Katson mallia hänestä,
joka on pyörinyt
kaikkein vähiten.
Ja sitten
pyörittelen silmät, kädet
uneen ja hereille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.