672

 

Kirjo tekee ar

jes ta,

suuren. Voittaja unohtaa

tämän ja hoitaa kirjon pois ilman menoja.

Äideiltä ei voi vaatia liikaa.

Katse pidetään tulevassa kulkueessa,

symmetrisinä kulkevissa

       keskellä vierivissä sileissä kivissä, niissä,

jotka ohjaavat toisia sileitä

symmetrisiä kiviä vielä symmetrisemmiksi.

Hiotaan timantteja. Ihmetellään ääneen, 

miksei kirjo löydä perille.

Mutta hahmoparaati lähiössä on täynnä.

Ompeleva, liimaava ja leikkaava

sitkeä pehmo kysyy, miksei tämä paja voi jatkua

vielä tunnin. Toisessa ajassa

rosoiset kivet ovat nauraneet

ja ommelleet valloitettua maata,

eikä ompelija ole meinannut saada heitä 

lähtemään takaisin kotiin.

Ompelija kutsuu pehmeitä kiviä saliin.

Ne hymyilevät epäsymmetristä kivihymyä.

Ompelija menee sivuun, ja pehmot improvisoivat sooloja. 

Voittajakoulussa symmetrisinä kulkevat

hiovat toisistaan timantteja ja kysyvät,

miksei kirjo löydä niitä.