tiistai 1. joulukuuta 2020

207

 


Ihminen käyttää virusta tanssimattomuuteen,
aiheen puuttumista kirjoittamattomuuteen.

Mutta olen koko ajan vihainen,
ja näytölle tulee koko ajan iloa.

Nyt opetan taitoni sille, joka on koko ajan iloinen.

Näin se menee:
töykeät lakkaavat lähtemästä käsistä.

Rivit jäävät kesken, koska runous on täysi.
Sanat alkavat naksahdella.
Ajatella. Ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin jaksaa olla.

Kyllästyminen menee aina joksikin muuksi kuin piti
ja oppilaat muiksi kuin minkä voi tietää.

Ukit varoittavat liiasta lukemisesta.

Jäkälät opettavat kaiken, tanssit ja kirjoitusasennot,
kunnes pääsemme näyttämään opettajille
oih oih oih oih, 
lattioihin kasvaneet uudet taidot. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.