keskiviikko 26. helmikuuta 2020
31
Mitä ylemmäksi mennään, sitä arempaa on tanssi.
Sitä kuvaannollisempaa.
Mutta ilmassa kuplii.
Suojien seinämät koskettavat välillä toisiaan,
sormet yrittävät työntyä ulos.
Aina voi syyttää muita väärästä tulkinnasta tai huonosta itsetunnosta.
Merivuokot melkein läkähtyvät.
Hämmästelemme niiden yritteliäitä elimiä,
jotka työntyvät esiin ja opettavat meitä.
Tippapulloteline taluttaa meitä suihkuun
tutustumaan merkkiin, joka jakaa vatsamme kahtia.
Veden suojassa otamme hitaasti liikkuviin sormiimme
merivuokon märkään pintaan solmitut siimat.
Vedämme antennit esiin ja käynnistämme ne.
Olen nukkunut sikeästi suojausten sulaessa.
Herännyt joka päivä syvältä.
Aina vain oudommista asennoista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.