lauantai 29. helmikuuta 2020
46
Olen tullut keskustaan päästäkseni reunalle.
Juna lähtee.
Hänet on kuviteltava keneksi hyvänsä,
jotta hänet voisi kuvitella.
Ihmisten kiivaus on kerääntynyt
kadulta kivistykseksi poskipäihin.
Taiteilija on paiskannut kuvat katuun,
sillä sirkus ei tahdo tulla vangituksi.
Minä en rakasta sirkusta
sellaisena kuin se on
vaan sellaisena kuin se rakastaa.
Mustaan pukeutunut mies juoksee väkijoukon halki,
tuijottaa minua ja osoittaa sormella omaa päätään.
Löyhkäävät liukulattiat, raput, tahmeat laiturit.
Kaupunki on silmien takana oleva akrobatia.
Joku koskettaa olkapäätäni ja sanoo: en puutu asiaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.