633

 

Ajanlaskun alkuun oli matkaa 2200 vuotta.

Kirjaan oli matkaa paljon enemmän,

kun savi suostui muistamaan naisen runot,

kun Enheduanna kirjoitti työkseen.

Kirjailijat kirjoja edeltävältä ajalta

ja kirjailijat kirjojen jälkeiseltä ajalta

polkevat dreijaa. 

Kirjoilta näyttävät hatut (mekot)

ja mekoilta näyttävät kirjat kasataan 

ringin keskelle

majaksi. Uuniko siitä tulikin? 

Tu li lau lu.

632

 

 Unohtaa, miten tehdään mekko.

Unohtaa, miten hitsataan. Unohtaa vaunun kokoaminen.

Vaunu on lavaste, jonka kannessa klovni unohtaa.

Kerron teille nyt,

  että sen osat ovat Tokio, Lontoo, Rooma, Turku, Mynämäki ja Tokio.

        Ne voi  vielä  ostaa  ja  myydä.

                                   Tans   siru   nous

  

               on       

                          kurkussa,

                

                arvauksena ja lämmittelynä,

             muovautumaisillaan 

        olevana kulkueena, rivejä 

              koossa pitelevänä

          kylkihengityksenä,

         jotka voi muist unoh taa.

               

                   

631

Alku on aina helppo.

Riodejaneirolaiset tulevat nauramaan teille,

kun puhutte heille Brasilian portugalianne, brasilialainen opettajamme sanoo

Joensuussa. Riodejaneirolaiset ovat sellaisia, hän sanoo.

Ja he tulevat matkimaan teitä rumasti

ja keksivät teistä vitsin.

Sambankin alku on helppo. Täytyy vain pysyä liikkeessä.

Turkulaiset tulevat nauramaan, kun näytän heille 

aloittajien samban muualta kuin Turusta,

vaikka sambaajat ovat kansa kaupunkien sisällä,

jumissa 

lattiaa vasten,

kotiensa rajoille kotinsa pystyttäneinä.

630

Mentyämme kaksi kertaa väärälle raiteelle löydämme junaan,

jossa nuoret tirskuvat hysteerisinä.

Sydänrumpu pyytää meitä olemaan hetken hiljaa.

Ja me vain olemme ja emmekä tee mitään.

Mutta kaikessa liikahtamattomuudessamme

kihisemme jo iloa,

sillä kuulemme,

että Sumida kestää sambamme kovuutta ja pehmeyttä.

Hyppäämme liitoon ilman peilejä,

ja hikeä lentää soittajien kasvoille. Mitäs tulevat

niin lähelle.

Illalla aivastan, 

ja Shinjuku hiljenee pöytämme ympärillä,

sillä vain moukka aivastaa ravintolassa.

629

Klovni haluaa tanssia ringissä.

Se jynssää koulunsa peilit kiiltäviksi,

jotta yksi rinki näyttäisi kahdelta.

Klovni meinaa pyörtyä riviin,

sillä samba on klovnille kova. 

Puhdas peili näyttää, miten kova.

Vapauden koulun saleista on purettu peilit pois.

Soittaja on tanssijan peili, tanssija soittajan peili.

628

 

Meillä on junassa tänään viisi laulua,

sanoo konduktööri klovnien noustessa kyytiin.

Laulua! huutaa Ellen. Vaunua! huutaa Esteri.

Julma enkeli latelee keyboardista teesinsä.

Sisäinen lapsi kantaa vastuun laulamisesta.

Klovni vain kelluu klovnin rinnalla paikasta toiseen.

Suojukset lentelevät mikrofoneista, 

vyöt irtoavat, aika liukastuu.

Improvisaatio sietää niitä, jotka sietävät improvisaatiota.

Pöhköys on rehellistä työtä.

627

 

Pää täynnä

fantasioita ompelen kimonoita.

Nämä fantasiat osaavat olla riveissä ja ringeissä,

ja ne ovat olleet niissä niin paljon,

että tunnistavat toistensa

lantiot ja takapuolet

paremmin kuin toistensa kasvot.

Illanvietossa paperittomat

      ragdollit saavat hepuleita.

               Fantasiat nauravat kaiken

      puurtamisen ja sitkeyden 

sohvan alle. 

Ne räkättävät ja hihittävät

   saamatta jääneet kunniamaininnat

          ja anteeksi antamattomat

       maininnat

    pöydän alle

 

paperittomien 

   ragdollien seuraksi.

        Fantasiat tietävät: 

                

                      eläimen

                   aisteilla

               pärjää

                    

                siihen asti, että

                  

                    Tokio muuttaa Turkuun.

 

626

 

                Se, miten 

             minulle 

          ollaan, ja

       kuinka olen,

   on yhteinen pyörre.

Megametropolin samba-asukkaat

ovat ottaneet kainaloonsa

      pikkuriikkisen,

           ja tässä 

            sitä nyt

              mennään.

                    Pyörin, siis olen.

     

                 Rytmi 

       avau

 tuu,

     kun

         ryhtyy

              rytmiksi.

     

                     Ja jo ovelta näen,

                          että Sumidassa baiana pyörii

                                   eri tavalla kuin Turussa.

                           Katson mallia hänestä,

                    joka on pyörinyt

         kaikkein vähiten.

             

  Ja sitten

          pyörittelen silmät, kädet

                        uneen ja hereille.

                    

625

 

                 Klovni on tanssinut 

         peileihin päin 

  niin paljon, että

    siitä on tullut

          kova ja kestävä.                  

                  Nyt klovni on vetäisty

                            rinkiin, joka sanoo: 

          Olet me sellaisena kuin olet.

       Se vaatii toisenl

  aista kovuu

tta, ke

    stävyyttä. 

        Tännekö asti 

                    piti tulla?

                         kysyy

                     klov

                   ni.

   

      

624

 

Pimenevä Shibuya on ikkunasta katsottuna uusi laji.

Ylitämme ensin kävellen ja tuolilla,

sitten liikennevälineessä 

risteyksen, oman ymmärryksemme.

Nyt kyytiin tulee toinenkin pyörätuoli.

Sen käyttäjä komentaa kuljettajaa 

lähes äänettömästi,

sitten äreästi ja lopulta itkien

Ei! En halua turvavyötä!

Korvanapeissa soi, ja naputan

sormella istuimen pintaa.

Matkatoverimme ja me

ylitämme risteyksen toisensa jälkeen ilman vyötä

ja laulamme

pa   ra 

ramm para

pa   ra 

ramm  para, 

para mmm

 pa ra,

para  mmm

pa   ra, 

mm para

 mpa 

    mpa

      pa ra

mm para

  mpa mpa 

    para

mpa 

ra m pa ra

mmmm

parampa.

Ra    mmm

para 

mpa

ra mmm

para 

mpa

ra.

623

 

Aloin

                          juurtua

                                    vapauden 

                                             koulun ilmaan, 

                            

                                               sen mahaan ja maahan,

                                      sen mereen ja pehmeään liekkiin,

                               jo astuessani saliin,

                    sillä klovni 

                osaa 

     kuunnella.

                    

          

Vältin      

           menemästä

                         eteen,

                               keskelle,

                                      paikkaan,

                                            jota tarjottiin

                             

                                                         urheilijalle.

                                

                                       Sivusilmälläkin

                                näki

            iskujeni raivon.

                       

Miten kovilta 

      tunneilta tulet?

                       minulta kysyttiin

                                         tanssimalla, 

                                                      soittamalla.

622

 

Ilmestyä harjoituksiin

ja tulla kohdelluksi tulevana kuninkaallisena.

                 (Sellaista ei opetettu kotona.)

    Kaikkein uloimpana värisee soittajien rinki, 

 kaikkein sisimpänä tanssivelhojen.

    Sumidaan asti piti tulla 

                       kokemaan tämä 

                             kolmella kehällä annettava

     hoito,

jossa muotoaan hakeva

              saa ratsastaa aalloilla.

Se saa näyttää, mitä se osaa. 

Sen annetaan valita.

Sitä kannatellaan loppuun asti,

ja siltä vaaditaan kannateltuna olemisen

                                           kestäminen. Se

                   nuollaan ja taputellaan

                otsasta päkiöihin,

                                 kiiltäväksi ja säteileväksi.

621

 

Vapauden koulun jumalaisesti tanssiva,  

       ihana lipunkantajanainen

tuo tuolin ja laskee sen viereeni. Istun,

mutta hän hätistää minut huvittuneena pois,

       sillä hän toi tuolin laukulleni, ei minulle.

                    Tanssijoiden ja soittajien reput 

        ovat rivissä lattialla seinää vasten. 

Vasta kun lihakset alkavat

     hiljaa huutaa apua, minä lasken

       takapuoleni vasemman reunan

           varovasti

        sen tuolin reunalle,

      jolla kunniavieraslaukkuni istuu jo

    hihnat levällään keltainen Amnestyn pinssi 

   loistaen harmaata pintaa vasten.

       Tanssiiko vapauden koulu 

            koskaan

              kadulla

               laukkujen,

          naisten

      ja miesten

          

             tas

       a-a

        rvon

         puolesta,

                minä 

                   kysyn

                   tanssien,

                   takellellen,

                    

                    baletilta

                  (sambalta)

                     ja otan

               kuvan talosta,

      jonka seinässä on sana

    Brother, sama sana kuin minun

  s    a    u       m      u       r    i   s   s  a n  i,

 joka       ei       koskaan     pyydä       mitään,

ja ihmeellisessä suorao m m el k o n e essani,

  tuossa luotettavaakin luotettavammassa

veljessä (siskossa), joka pyytää   v   a  i   n 

   j  o  s k    u   s          h  a  r   v  o  i    n 

     l  o   r   au  k   s e n       ö  l j   y  ä

         sisällään      sijaitsevaan 

                           järveen.

         

620

 

Naiselle, joka näkee toistuvaa

unta saastaisesta vessasta:

Menet ovesta sisään. Joku on saanut

kongressipaikalla sellaisen hädän,

että koppi on räjähtänyt.

Sontaa on käsittämättömän paljon 

ja se on lentänyt seinille merkillisellä voimalla.

Miten tämä on fyysisesti mahdollista, mietit

     ja löydät tilaa tarpeillesi yhtä kerrosta ylempää.

Joku siistii kopin seuraavaksi päiväksi. Joku

huuhtelee kaakelit Hanoissa,

      koskee jonkun toisen kipuun

      

                                  ja pesee sen pois.

                  Kukaan muu kuin sinä

              ei uskalla mennä 

                          siihen koppiin enää. 

Palaat Barcelonaan. 

Pyyhit takapuolesi omaan esitelmääsi, 

koska lentokentän vessasta on paperi loppu.

619

 

Bishop vaivasi runojaan

kokoelmien muotoisiksi.

Kääntäjä valitsee itsensä

näköiset, yhden ulkopuolisen 

ja yhden kokoelman kirjaansa.

Etsimme Japania Matkakysymyksistä, 

sillä Japanimme on Brasiliassa ja

Brasiliamme Japanissa.

Pinnan alla on aina karvaista jazzia,

                 hiirentappajien kappaleita,

    Rikkaruohon kuuloisia sambaunia,

vapauden koulun vastauksia 

                   yhtenäisyydelle.

         

618

 

 Kun kadulla tulee vastaan

    Palestiinan puolesta etenevä

                 mielenosoituskulkue,

                          on painettava

                   nappia, hyp

          ättävä ulos bussista 

       ja mentävä mukaan. On 

            jatkettava kotimatkaa

                   vasta sen jälkeen,

                   ommeltava 

              jalkakoruihin 

             kuminauhat

               nopeammin

           kuin ajatteli

           pystyvänsä, 

          meikattava

         ja puettava

         ja tanssittava

      työväentalolla

      sambaa, sillä

   sellaista on 

   samban ilo.

  Ihmiset täyt

  tävät vielä

     vuosia ja 

         

            kutsuvat

             toisensa

               juhlimaan.

             On us

       kallettava

    katsoa tal

      lenne ja nähtävä

          korkokenkien päälle

               isketty huojuva nakki.

                  On osattava nau

                  raa ääneen

             ja toivoa

        seuraa

    vaa

kei

kk

 aa.

         

      

          Kaiken

        ehtii, 

        mikä

          on tär

           keää:

             lukea

             Bishopin

              Hirven, ker

          ätä mustahe

          rukat, tai

         ttaa mat

        kat

      ilman

      

                 kulkueita.

   

 

                 

          

       

         

617

 

Ajattelen Japania koko ajan.

     Ajattelen vaaleja ja Shinjukun

          kadulla kampanjoivaa ehdokasta.

            Ajattelen julisteissa poseeraavien 

         ajatuksia siviilien

      näännyttämisestä

    nälkään. Ajattelen 

   Palestiinaa ja Suomen 

 ministereitä kulkemassa

    kokouksesta kokoukseen 

      huppu päässään

      ja viikate puseron 

   sisällä piilossa.

      Poimin viinimarjapensaan tyhjäksi

        samalla, kun ajattelen sambaa Japanissa

          ja Japania sambassa. Nostan perunoita

      ja panen ne kiehumaan.

       Ajattelen laulajaa

     kysymässä, kuka minä olen.

Ajattelen tulevan passistan pyörivää rintakehää.

Ajattelen tamborimin soittajan iloisia kasvoja 

              ja jomotusta hänen kädessään.

     Ajattelen lipunkantajan suoraa selkää.

  Ajattelen lipun suojelijan ojennettua nilkkaa.

     Ajattelen sambistan hyppyä,

       joka on juuri sellainen

        kuin sen pitää olla.

        Ajattelen kyykkyyn

       laskeutuvaa lasta

       Gazassa ja

           kipua polvessa.

     Ajattelen kaikki

  vapauden

koululaiset

 työpaikoilleen 

ajattelemaan 

     Gazaa ja sambaa

                 maanantaina.

                 Perkaan perennamaan rikkaruohoista.

                             Kumoan ruohot kompostiin.

                Ajattelen baterian johtajan nuoruutta

       ja chocalhoa, joka hajoaa kesken soiton

        ja leviää tanssilattialle.

        

616

 

Vammaiset tanssijat majailivat hökkelissä!

Kiitos tiedosta Pölkki, kiitos tiedosta Ren-in!

Se, mistä tuli sai alkunsa, on vähemmän tärkeää 

kuin se, että vammaisilla tanssijoilla

oli varaa pelkkään hökkeliin. 

Tuli sattui 

olemaan heidän voimakkain opettajansa.

Muistatteko, kun yhden tanssijan piti palvella

vain yhtä elementtiä? Toisin on nyt. Nyt

on palveltava ja hallittava yhtä aikaa kaikkia. 

               

615

 

Runoillani on yksi lukija.  

Yksi 

rii

tt

ää

siihen, että runot ovat olemassa.

Ren-in, kuuletko? Yhdessä on kaikki.

614

Tulen sambatunnille

      liian aikaisin, sillä Lontoossa 

         voi tapahtua mitä hyvänsä juuri silloin,

       kun haluaa vain matkustaa pisteestä

a pisteeseen e.

Peilittömän salin lattia on tanssittu kirjavaksi. 

Joissakin kouluissa passistat

ovat passistoja, fantasiat ovat fantasioita

      ja baianat ovat äitejä.

     Ehkä täälläkin

         (Lontoossa) 

           passistat ovat lapsia,

               fantasiat äitejä ja baianat

                     poissaolevia kummeja.

                   Täällä (Lontoossa) 

                  passista tulee 

         baianan tunnille

    oppimaan

      taitoja, 

         joita hän ei voi mistään 

                     muualta saada.

                Toisaalla,

             en kerro

           m  i  s  s  ä,

             valkoinen

                ja vanha

                baiana käyttää

                n-sanaa, eikä kukaan

              oikaise häntä.

         

Miten siellä 

                  (en kerro missä)

tanssijat oppisivat

    korjaamaan ryhtinsä

               ja ajastaan

jääneen baianan?

            

            Haluan käydä

  jokaisen 

 tapaamani 

sambistan kotona,

   jotta opin edes jotain

                  korjaamisesta. 

  Pikkuriikkiset takapihat 

                    ovat melkein

          kiinni lähijunien kiskoissa. 

                Talojen seinät ovat lähellä

                                  viereisten talojen seiniä.

         Kattojen yläpuolella kulkee juna.

     Miten silloin

         tulee uni?

                        

Tokiosta, 

       Lontoosta,

Turusta, Tampereelta ja Helsingistä

         ja Mynämäeltä,

                

    haen vain korjattavia samboja,

         toistuvia unia,

      jotka ovat tutunoutoja, 

              tuttuja, oudontuttuja ou

             toja tut tujaou tojatu t t uja, outo jatut

            tuja,

  tu ja

     et tu ja ettuja

                jaettu ja.

              

              

613

       Runoilijoiden pitäisi tanssia enemmän.

   Fantasian syntymäpäivillä tanssin niin,

 että tullessani lavalta

    tulen uimasta. Olen

       sukeltanut, kellunut,

       ollut perhonen, koira,

             sammakko, kissa. Olen

             kroolannut, tehnyt pellehypyn

            ja hukkunut. Riisun uimaperuukin

             uimakruunun, uimatopin, ui

        mahameen, uimakaulakorun,

          uimasukkahousut, uimajalkakorut

            ja uimakorkokengät. Riisun

               uimahihat ja -rinkan.

                  Irrotan uimasulat.

       

                      Puen 

                       päälleni arvet

                       peittävän

                        mekon,

                      

                       joka

                    osaa

                           

                            uida.

612

 

   Ren-in luopui monista turhista asioista

 vasta vanhana,

          siirtyi vasemmalle

               ja alkoi vihdoin luottaa 

                   tanssiin.

           Majassa oli tilaa kirjoittamiselle ja soittimille.

Keittiöpuutarhan vieressä mahtui liikkumaan. 

                        

          Tuuli ja puu opettivat miestä.

             

                    Vanhuus oli 

                        oikea aika

                        alkaa

                         harjoitella

                      jalkojen

            ja käsien itsenäisyyttä

     suhteessa päähän,

  jos sitä ei ollut tullut 

        tehneeksi aiemmin.

    

                      

611

 

Kiitos Ren-in!

Kiitos Stavros!

Kuudensadanyhdentoista runon

mittaisella rumballa on nyt nimi: samba.

 Koreografia ei käsittele mitään,

mutta kumartaa medikaalista,

 sosiaalista ja sosialistista

    mallia

           ja arvet paljastavaa

                 tanssimekkoa.

Sen diagnoosi,

   

        ja lääke on zuihitsu,

                 kirjallisuuden lajien

                      rampa kuningatar.

                     

 

610

 

Kohtaamiset paljastavat,

kuka osaa olla hyvä ihminen

ja kuka osaa vain tanssia hyvin.

Taiteilija pystyy molempiin.

609

 

Osata häipyä 

taustalle, kun astuu hahmona esiin. Osata hävitä

kuvasta

näkymällä.

Haluan tietää, missä se 

Bra Ja si pa li ni a 

on. Osaan tanssia siellä. 

608

 

Syön kylmää kirsikkatomaattihyytelöä.

Syön hyytelöä, jonka päällä on soijapapuja.

Syön hedelmähyytelöä. Olen 

    ruumiini lämpöinen hyytelö,

jonka silmämunat seuraavat 

vaunuissa liikkuvia merkkejä

koko matkan.

  Vien hyytelösormeni käsilaukkuni

      päälle ja piirrän

          näkymättömiä kuvia sen pintaan.

                Katakana, hiragana ja kanji.

                Jostain voi aloittaa.

               Viemisestä ja seu

                           raami

                         sesta.

607

 

Miksi he lähtisivät,

   kun he edelleen uskovat? Uskovat,

                           ettei mikään ole niin

                                            hyvää kuin

                                                       

                                                     hyvä

                                                 

                                       työpai

                             kkaju

                    oru?

    Miksi he

           hylkäisivät

                      

                        

                            tarinoidensa

                      

                lähteen?

Itken kuumassa

Japanin-ikävää.

Kaipaan kau

punkeja

ilman

tupa

kan

sa

vua.

Kaipaan

kaupunkeja,

 joissa saisin

    heti potkut.

       Tänään tein

        neljä tuntia työtä

         35-asteisessa ompelimossa.

            Odotin bussia kymmenen

minuuttia. Odotin ilmastoitua

bussia tupakansavussa.

                        Kaksi miestä kävi

               pyytämässä

      rahaa.

606

 

Katsella omia lapsiaan 

  kuuntelemassa opastusta kielellä,

       jota he eivät tunne. Kuunnella 

          heidän kanssaan rytmiä 

       ja melodiaa. Olla

   näky

     mätön

       kysymys

         taiteesta

          ja sek

        sit

           yö

             stä Shimabarassa.

                        Shinjukussa

                           työ oli

                          esillä

                   eikä

        piilossa

   niin

kuin

 täällä.

         Lolitat

           seisoivat

    kyltit kädes

sään

   kadulla.

       Baarin

          ulkopuolella

               he makasivat

         kuvissa

           ilman kylttejä.

      

                Huom

                    ata op

                     paan

                       toist

                       ele

                   mat tavut.

                Huomata katto.

       Antaa varpaiden

     liukua mattojen

       pintaa pitkin.

          Levätä ta

       tamituok

        sussa. 

         Kat

    sella kuu 

   muutta, jota

        on katseltu

            kaue

              mm

            in

              kuin

                muoviäm

                             päreitä.

                       Katsoa telinettä, 

                    johon miekat 

                  jätettiin. 

                       Muis

                          unoh

                         taa

                          taa

                      kotona

           eteisessä 

 roikkuva 

            

                   miekka.

                       Muis

                         

                       taa

                       työ.

                    Muistaa

               tutkinto.  

             Tanssia

     haikuja.

 

     Ehdottaa

        klovnien

            haikupiiriä

                 Turkuun.

                

                  

                  

             

   

605

 

Älä katso ihmisiä liian tarkasti, neuvon itseäni,

kun menemme lähijunaan ilman opasta.

Löydämme oikeaan hissiin ja vasemmalle raiteelle

neljän ihmisen ja yhden pyörätuolin laumana. 

Täydessä vaunussa

nainen katsoo minua silmiin. Hän

sulkee ja avaa silmät hitaasti kuin puhuisi

kissalle. "Tämä vaunu tulee täyteen."

Alessi sanoi jotain sellaista, että jos

pystyy liikuttamaan silmiään,

pystyy tanssimaan. Vastaamme "Jos ei enää pysty

liikuttamaan silmiään, pitää pysyä tanssijana."

Perillä tanssijat 

tulevat juttelemaan 

kanssamme ennen esityksen alkua

ja esityksen jälkeen. Muuttaisin Asakusaan heti.

Menisin tanssikabareehen klovniksi

itkettämään tarinoillani kaiken maailman sambistoja.

604

 

Kamejimagawan puiston kohdalla

Tokio näyttää vähän Lontoolta,

Lontoolta ilman ihmisiä.

Talojen välissä roikkuvilla kaapeleilla

varustetulla Lontoolta. Lontoolta,

jossa on helppo liikkua pyörätuolilla.

Kerrostalojen lomaan on jäänyt omakotitalo ja

rakentamaton tontti. Ylitämme

tyhjän risteyksen,

ytimessä.

Maistamme sakea viimeisenä iltana.

Kuva etiketistä. Kasa 

tyhjiä pulloja hotellihuoneessa Rodoksella,

vanhempieni juomia. Minulla on kuva niistä.

603

Astun kuvitteellisten kotiin,

jossa valokuvaaminen on kielletty.

Takenori Otaken puvut kaipaavat vain Harajukuun eksynyttä sambistaa,

jolta puuttuu mekko.

Rinkka, päähine ja jalkakorut on 

tehtävä itse. 

Niin kuin ne on tehtävä joka tapauksessa

ellei satu olemaan liian suuri palkka.

Mies taivuttelee rautalankaa 

tanssilattian reunalla Vapauden koulun

harjoituksissa. Nyt ymmärrän.

602

 

                  Menen

    liikkeeseen. 

Luulen

 sitä

    kir

            jak

       

            aupaksi, mutta

 

       siellä myydään

  silmälaseja.

 Pokia ja kirjoja 

on siellä kaikissa tasoissa

             toistensa lomassa.

            Kysyn löytyykö

                     kortteja.

                          Niitä löytyy

                             takah

                                 uoneesta.

                                Yhdessä

                                  on

                             kuva

             nuoresta

       naisesta

            pianon

                ääressä,

                     isoäidistä.

                          Menemme

                     pysäkille.

             Odotan

       bussia

 väärästä

suunnasta.

  Huomaan vas

     emmanpuoleisen

          liikenteen vasta silloin.

                Mietin, millä laseilla olisin

                                 huomannut

   

           sen heti.

601

 

         Naiset vetävät käsiinsä

auringolta suojaavat irtohihat

ja lähtevät polkemaan tunnille. 

Sambakoulun lipussa on aurinko. 

         Kuinka kuuma

               kesä voi olla, he kysyvät laulaen

                   ja näyttävät, miten sambaan

                      pannaan

                         j-pop-liike.

Aseman pihalla on vesisuihkuja,

                joiden alla 

                       istutaan

      vaatteet päällä,

jotta jaksettaisiin

   matkustaa.

    

        Pumput suoltavat kylmää ilmaa

                huoneisiin. Kylpyhuone

    muuttuu napin painalluksella

kuivauskaapiksi. 

    Itsensä saa kuivaksi ilman pyyhettä.

600

 

Katson viljelypalstoja junan ikkunasta.

        Nipistän itseäni varmistuakseni siitä,

               että olen täällä.

        

         Syön edamame-papuja ja itken.

  Tuhat vuotta vanha tanssitaide

tarjoillaan eteeni.

    

      Nauratte minulle,

     kun sanon, että

ymmärrän kabukia, kyomaita ja bugakua

katsoessani niitä ensimmäistä kertaa.

Ne ovat nykytanssia,

           performanssitaidetta

                  ja musikaali.

       Tunne näkyy

puvun värinä,

värinänä.

  

599

 

17-vuotias tuntee tulleensa kotiin

tunnistaessaan tiktokkaajan

tokiolaisessa kaupassa ja ottaessaan yhteiskuvan.

"Sen kontentti on Japani."

17-vuotias tuntee tulleensa kotiin kuullessaan vanhaa k-poppia ruokapaikassa

ja voidessaan hyräillä mukana.

Etsin minäkin kontenttia, kotia

                ja löydän ne, sen, ne, sen, ne sen, ne sen, nesenne sen ne 

salista, jonka ovessa lukee vapaus. Oven takana 

tykyttää Tokion 

japanilaisista Brasilioista 

yksi. Tunnistan rakenteet, tanssin.

598

 

Tiedän heti, että tulen myöhemmin

kaipaamaan lintujen laulua

ja vuoristopuron lorinaa. 

Paneelissa lukee Yksityisyys.

12-vuotias kutsuu sitä kulttuuripaniikiksi.

Kädellä saa koskea seinään

asennettuun paneeliin.

Se, ken tietää oikeat merkit,

voi saada kannen avautumaan

ja sulkeutumaan. Hätä opettaa lukemaan.

Meiltä kestää joitakin päiviä oppia.

597

 

Meitä opastetaan kuvin, sarjakuvin ja kuvasarjoin.

Meitä kuljetetaan oikealle raiteelle.

Meitä kiitetään siitä,  

että ymmärsimme kysyä, 

kun emme olleet varmoja.

                 Klovnit ovat kysymisen mestareita.

Valitsemme yksittäispakatut

              keitetyt, savustetut 

kananmunat. Otamme riisikolmiot ja lounaat.

Kesäpukuinen mies ottaa mangan ja valkoisen sämpylän, 

jonka välissä on kirkkaan vihreää kiwihedelmähilloa.

Avaamme lounaat asemalla

pyörätuoliasiakkaiden omassa odotushuoneessa, 

kun muut asiakkaat avaavat omansa. 

Suuhun työnnettävä, pureskeltava taide

täyttää kalvomme ennen kuin liu'umme junaan.

596

 

Lapset menevät

EVAN sisään. Leikki alkaa heti.

Iltaisin katsomme sarjaa,

jossa on niin hyvä tunnussävelmä,

etten suostu ohittamaan sitä.

Katson sarjaa laulun takia.

Melodia check. Soinnut check. 

Sanoissa menee kauan. 

Oppia lukemaan, kirjoittamaan ja lausumaan. 

Antaa silmien kulkea 

merkkejä pitkin.

Antaa käden kulkea.

Yoko Takahashin ääni muuttaa

      asumaan huoneeseemme. 

Tuijotamme kateellisina

         metroaseman työntekijän kättä 

hänen piirtäessään merkkejä muistilappuun,

               jotta saamme oppaan.

Kysymme miltä laiturilta pääsemme kieleen.

595

 

Kiotossa lapsi haluaa näyttää minulle jotain. Hän vie

minut halpaketjun myymälään,

jossa särkylääkkeet ja alkoholijuomat

ovat yhden hyllyvälin päässä toisistaan.

"Katso äiti, täällä on monta kerrosta."

Valitsemme maskeja. 

Käytävillä on pieniä ruutuja 

silmien korkeudelle aseteltuina 

ja niiden toisiinsa sekoittuvat musiikit.

Näen kuvat yhdestä ja kuulen puheet

   toisesta. Tulevaisuuden museossa 

      tulemme tunnustelemaan vauvojen leluja ja aikuisten leluja

            samaan aikaan valojen välkkyessä ympärillä. 

594

 

Meduusat uivat jättimäisissä koeputkissa.

Kapybara makaa liikkumatta lämpölampun alla.

Delfiinit esittävät tanssishown. 

Mikropossujen ympärille on rakennettu kahvila.

Luteet matkustelevat

                                               mantereelta toiselle 

                   kysymättä ihmisiltä lupaa.

593

 

Matkustamme oleilemaan 

sopivan viileissä tiloissa

kahdeksaksitoista päiväksi.

Pakenemme Euroopan hellettä 

Aasian kauppoihin.

Palaan ompelimoon. Kuvittelen

sen viilennettynä. Kai p  aan, ku  vit   te   len

sopivasti viilennettyihin tiloihin sijoitettuja 

lämmitettyjä wc-istuimia,

kun Turussa ja Tokiossa on yhtä lämmintä.

592

 

He avasivat itsensä samoilla liikkeillä, 

nopeasti,

joilla minut oli opetettu avaamaan itseni

hitaasti, 

ja tunsin hellyyttä

kaikkia juoksijoita kohtaan.

Olisin saanut mukaani kaalin,

jos olisin onnistunut näkemään maalin

helteessä

keskellä päivää. 

Onnistuin illalla Tokiossa ja aamulla Kiotossa

mutta missään en keskellä päivää

juossut niin kuin Tokyo stationilla

oppaan perässä kohti oikeaa laituria

ja tuntenut samanlaista hellyyttä

kuin nähdessäni jossain kävellessäni juoksijan

tai vanhoja ja lihavia ja vammaisia

                    ihmisiä

                                                  tanssimassa sambaa.

591

 

Elokuvateatterissa istutaan syömättä


lopputekstien päättymiseen asti,


mutta ei täällä.





Nyt olen kokenut sen,



mitä Japanista halusin kokea, ajattelen,



tanssiessani sambaa mikrofoni kädessäni




viihdekeskuksessa, jossa voi laulaa

k-poppia, euroviisuja

ja anime-sarjan tunnussävelmiä

ja juoda niin paljon limsaa kuin jaksaa

ja tilata ruokaa tabletilla.

Joku tulee vain nukkumaan kahdeksi tunniksi

ilmastoituun tilaan,

lukemaan kirjaa isoäidille,

tekemään esitelmää,

odottamaan junaa.

              Mitä se sellainen on,

                           ajattelen.

590

 

Hoitamatta jätetty häiriö leviää lähtöaulaan. 

Lapset ovat vielä liian pieniä näkemään sitä.

Se ei häviä, 

vaikka perhe lentäisi 13 tuntia

                       yhteen suuntaan

ja jatkaisi siitä vielä 13 tuntia eteenpäin.

Hyvää matkaa, Suomi, ajattelemme.

               Siitäkin voisi tehdä samban.

Ajamme Tokiossa kaksi kertaa harhaan.

Löydämme vapauden sambakoulun

elämänpituisen oppimisen keskuksesta.

Solisti säästää itseään tänään, 

selkä suorana, niin suorana. Kukaan ei ole

coolimpi kuin hän. Saan tervehtiä lippua.

Sellaisen tilanteen koreografiaa

minulle ei ole kerrottu kotona eikä koulussa.

Löydän uuden isän.

Tanssin kokonaisen

pitkän kulkuekeikan korkeimmissa

                mahdollisissa koroissa.

Jaloilta kestää kolme päivää sisäistää,

mitä niille tapahtui.

Samba tuijottaa totisena

                ja kovana minua jostain pohjalta.

589

 

Kosmiset laulajat

      istuvat matalilla pesujakkaroillaan

                               ja laskevat vettä vateihin. 

He katsovat itseään peileistä peseytyessään,

ja valvojat katsovat heitä

lomakeskuksen ulkoaltaan reunalta.

Tämä teos puuttuu galleriasta.

Laulajat kelluvat digimeressä. 

He hymyilevät unisina 

keskellä avautuvia kukkia.

        Kolonialistin ja kolonialisoidun 

   seinälle

     skannatut liput

                lipuvat toistensa ohi.

Tanssijat häpeävät kertoa, mistä tulevat.

            Ich komme..., he sanovat,

                    ja pukeutuvat eri tavalla 

    kuin asekauppiaat ja turistit.

588

 

Opiskelija teki tanssijalle takin, 

jonka nimi oli Aika.

Se oli mahdoton pitää, vaikka vuori oli liukas.

Värein ajatteleva jähmettyi

         valitsemansa

                               mustavalkoisen sisään.

Viittaan tulee purppuranpunaisia kuusia.

Kioto ja Tokio pursuavat

vanhoista kimonoista ommeltuja laukkuja,

Turku 

kuusiverhoista ommeltuja kimonoita.

"Näyttäkää, mitä sisällä tapahtuu!"

"Poistakaa verhot ikkunoista!"

               opiskelijat huutavat.

587

 

Nyt linnut nukkuvat. Nyt linnut ovat hereillä.

Juuri ennen ääntä on uni.

Aloittaa päivä

               kuin olisi joka aamu matkalla

a pai 

jas kas

sa, jossa 

Aika on lau 

                             lu.

586

 

Minulle oli sanottu. että Tokiossa on ihmisiä joka paikassa.

Rannassa ei ole ketään. Puistossa

ei ketään. Kujalla on kissa.

Kokonainen kaupunki kaupungissa on tyhjä.

Tokiolaiset ovat sambatunnilla. Turistit 

ovat ylittämässä risteystä Shibuyassa. 

Meri tuoksuu tyynenä.

585

 

Ruoka on imenyt värit kylistä.

Tunteet on kannettu pöytiin. 

Ne tunnustellaan pieninä annoksina läpi.

Ilmeet keinuvat kasvoilta kasvoihin.

"Syöminen on tanssia",  mestari väittää.

Ruokailijat pudistelevat ja nyökkäilevät.

Meriahven esittää hiljaista.

584

 

Mekon kantaja rakastuu lippupariin,

lippupari 

kantajan vapauteen

vaihtaa runosta,

  alasta

   toiseen kesken esityksen.

Apilat kukkivat samaan aikaan 

kummallakin puolella maapalloa.

Otava tanssii alasti 

                   makuulla, pystyssä.

Kirja on aiheeton,

sillä vain runo voi kertoa 

                                 tanssimisesta.

583

 

Voitit bingossa,

ja olimme sen verran hyvissä väleissä,

että pääsin lukemaan

Ahokumpua luotijunassa ja pilvenpiirtäjässä

tuhansien kilometrien päässä kotoa.

Länsi murhasi kansan. 

Tätä barbaarien Amerikka-Eurooppaa

emme pääse pakoon edes Japaniin.

Katsokaamme lapsiamme kansana.

Kiotossa, Tokiossa

mies istuu hiljaa sillan alla, koko omaisuus

viidessä matkalaukussa. 

Kuljetamme yhteiset lapsemme hänen ohitseen

rautatien tuoksussa

jenien, junien ulinassa.

582

 

Nukumme perhepedissä

ihmisiä vilisevän pilvenpiirtäjäkadun 

ja pimeän kujan välissä Shinjukussa.

Olemme joen merkki, 

jossa on neljä viivaa.

17-vuotias haluaa muuttaa tänne

voidakseen olla samanpituinen kuin muut.

Ajamme vahingossa 

Saga-Arashiyaman asemalle. 

Näen junan ikkunasta naisen, jolla on 

samanlainen käsi kuin minulla. 

Tänne asti piti tulla.

Karttasovelluksen mukaan kävelisimme

kotiin sadassayhdessä päivässä

ja kahdessa tunnissa.

Heiluttaisin vapauden koulun lippua koko matkan.

581

 

Hän valmistautuu painamaan nappia,

mutta joku painaa ennen häntä.

"Vittusaatana!"  kuusivuotias huutaa bussissa.

Katson hänen märkää naamaansa.

Menen jokirantaan 

valkoiselle kankaalle

kirjottujen vesimelonikuvioiden 

ja lehmuksiin ripustettujen nyrkkien

viereen. "Vittusaatanan saatana!"

580

 

Turkulainen porvari käyttää bussia

yhtenä päivänä vuodessa.  

Hän käy kusella läpinäkyvän 

pysäkkikatoksen takana

ja matkustaa sitten heiluttamaan 

koulutuksen symbolia ilmassa

koulutusleikkausten keväänä.

Anna nyt ihmisten juhlia, sanot.

579

Nyt meillä ei ole enää varaa tähän.

"Emme aio pitää teitä täällä aina",

sanomme ja alamme kaivaa

tunnelia ulos.

Ja he alkavat ryömiä. 

Kuulemme kuplien nousevan maan sisältä,

kun he, jotka joskus osasivat jakaa maan,

päätyvät nyt olemaan yhtä sen kanssa.

Nousemme hikisinä ja huolestuneina

kuplien päälle ja huomaamme huutavamme.

"He ovat löytäneet ulos!"

578

Poika nousee kahdeksalta aamulla bussiin

limsatölkki kädessään ja nostaa jalat kaiteelle.

Paavi yrittää opettaa kohtuutta

ja vapautta

Roomassa.

Papit väittävät, ettei meillä ole varaa

puistonpenkeiltä roikkuviin 

juoppoihin

mutta kattokruunuista roikkuviin on.

Sairaus

on sama

lähes puhtaiden ja 

likaisten saumojen alla.

Hennalla koristeltu käsi

irrottaa kärähtäneitä olkaimia lampuista.

Se irrottaa otsaan uponneet kristallit.

Se irrottaa timanttikäden 

laillisen käyttöhuoneen ovesta.

Terapeutti varaa itselleen loman.

Rooma ja minä

ajattelemme vanhuuteen kuollutta

Fransiskusta mieluummin kuin jokaista

Välimeren rannalla ammuttua lasta.

577

 

Lapsi puhuu niin iäkkäällä äänellä, 

että vanhemman on vastattava hänelle lapsena.

Kohta he oppivat matkustamaan hiljaa, joku ajattelee. 

Mutta he puhuvatkin aina vain kovempaa. Nyt heidän

äänensä kuuluu jo bussin ulkopuolelle ja aina vain kauemmaksi 

kadun ja joen yli. Aikuinen ei tiedä muuttuneensa karjuvaksi vauvaksi,

lapsi huutavansa satavuotiaan kimeydellä. Heidän suunsa

aukeavat uuden musiikkitalon kokoisiksi. Bussi jää seisomaan. 

Heidän äänihuultensa värähtely on tuuli. 

Heidän lentävä sylkensä on sade. Lehmusten oksat heiluvat. 

Kuvittelemme heidät Roomaan. Pyydämme

heitä kietomaan kätensä runkoje ympärille

kuin he olisivat kirjontatyö. Alamme karjua.

576

 

Neljäkymmentäkahdeksavuotiailla hakijoilla

on 62-vuotiaiden kasvot,

mutta käppyräisen käteni selkä on niin sileä, että hätkähdän.

Hätkähtäisinpä nähdessäni ompelijan palkkani.

Kun kädestä loppuu ompeluvoima, siitä tulee

terävä kulma tanssiin.

"Miksi vain lääkäriksi opiskelevat

ja heitä opettavat puhuisivat palkastaan niin äänekkäästi,

että se kuuluu aina tanssilattialta ompelimoon?"

käsi kysyy.

575

 

                 RIP (Republican putinist) haluaa

            nimetä

        Mos

     c

      ow

        Cityn

          Manhattaniksi. PIR (Putinist republican)

                          haluaa nimetä Manhattanin Moscow Cityksi.

                         Jokaisessa aulassa pyörii sama visailu.

                  

                      Katsomme

                                         

                     

                     

                     ruu

                       tu

                      ja,

                    

                      

                    sairai

                     den

                 sup

                 errikk

                ai

                den kä

              sittele

             mättä jää

              neitä tunteita.

                      

      

                  

574

 

Elämän mittainen keräilyharrastus on nimeltään kuolinpesä.

Seinät on päällystetty sanasarjoilla. Kaikki otetaan alas.

Kaikki sivut revitään irti. Kirjoja 

osaa tehdä sarjoista vain kaavanosia ja kangasta.

Hän ompelee helmaan tarinan.

Kirja on mekko.

573

 

Balettini on yhtä timanttisen epäsymmetrinen kuin sambani.

Tulevaisuuden unipuku tekisi niistä symmetrisiä. Se olisi

onneksi naamioitunutta epäonnea!

Kahdeksanvuotias tulee vierailulle pilli mukanaan.

Hän, joka puri minua kerran. Se oli epäonneksi

naamioitunutta onnea!

Menemme puistoon leikkimään urheilua.

Kolme kertaa sata metriä, ehdotan. 

Hän puhaltaa pilliin ja ottaa ajat. Sitten hän haluaa minun

hyppäävän hiekkakasaan. En suostu. Hän haluaa 

minun juoksevan kentän ympäri. Miten kaunis 

olen kovassa juoksussa! Tämä lapsi

on johtaja.

572

 

Tiedän, että vanhalle kuuluu maksaa

yhtä vähän

kuin nuorelle,

jotta nuori voisi tietää, mikä hänestä tulee.

Nuori itkee. 

Sanon, ettei kaikkea kuulu tietää.

Nuori vastaa: "Työskentelemme unissammekin.

Ongelma on mekkojen rakenteissa." 

571

 

Maailmasta oli tullut pienempi kuin mekko.

           Verhojen piti olla kiinni hiusten piti olla

                    herättämättä huomiota kiss

       an piti pysyä pois 

pöydältä,

           vaikka maailmaan mukaso

                      

                               pimattomat olisivat vain halunneet 

                            

                                                                         se

                                                  nou

                               sta

        nou

                     

                                                                   en (itsensä)

                                       mis

                            

                                                                                       vuoksi. 

                                    Ja nyt sekin otettiin heiltä pois.

                                              

           Hyvään palatakseen he pää tt i vät (mmmm) 

 nousta peilin korkeudelle.

"Kaltoinkannellut ovat kantaneet kekonsa

                 eri korpiin!" eräs hieno kantaja (mmm e) iloitsee.

       

                                             Hiha pitää nyt istuttaa maahan.

                              Vyötärö saa jatkaa liikkumista

               istuen.                                                          "Hieno!"

     

                                               kantaja sanoo,

                                       hän, jolla

  on yhdet hiukset juhlia varten,

                                  toiset työtä varten

                                        ja kolmannet soutua varten,

                hän, jonka käsi on alkanut vääntyä niin, 

että siihen voi asettaa 

      sakset

          (kamman)

                      (koneen)

       (peilin)

570

 

Kirjastonhoitajat hätkähtävät juoksijoiden tiedosta:

             vain pienellä osalla juoksijoista on juoksijan nimi.

                                                               Vain osalla mekoista on

                                                               mekon nimi. Osalla

                                                                runoista on kirjan

                                                                  nimi. Osalla nai

                                                                     sista on m

                                                                       iehen

                                                                       nim

                                                                       i.

             U

              u

             den

           vuoden 

      aaton rikkidioksidijuoksussa katsellaan nuoria,

jotka ampuvat raketteja maata pitkin, ja ajatellaan aikuisia,

                                               jotka ampuvat raketteja sisällä.

                                                Koirat vapisevat kylpyhuonei

                                                     den lattioilla.

                                                              Linnut toipuvat.

                                                                  Vuoden ens

                                                                   immäisen 

                                                                     päivän 

                                                                      lenk

                                                                       ki 

              

               on vuoden hiljaisin lenkki:

             Perheet etsivät ehdotuksia

                                     uusiksi nimiksi 

                                        kielten keskuksesta.