Ompelijan kirja, runokokoelma

Ompelijan kirja

on ilmestynyt!

Hanna Väätäisen

esikoisrunokokoelma

kertoo ompelijaksi tulemisesta.

Teos on pdf-muotoinen e-kirja,

jonka voi tilata osoitteesta

vaatainen [piste] hanna [at] gmail [piste] com

Hinta: 25 €

ISBN 978-952-88-1457-3

685

 

Koulut ja lapset kasvattavat klovneja.

Klovnit kasvattavat aikuisia

mutta varovat

ottamasta yhtään koulua lapseksi.

Klovnit osaavat nähdä maailmaa

katsojien silmistä. 

Ne ryhtyvät kenguruiksi

ja kambodzalaisten

       klassisten tanssien lapsiksi 

tietääkseen, mitä samballa voi tehdä.

Trubaduuri kuuntelee, 

sanoo sambaa vaikeaksi ja laulaa

                  säveltämänsä laulun. Klovnit

antavat vallan nuorelle äänelle, joka lähtee

vanhasta kurkusta. Ne

puhdistavat äänellä pöydän

ja hyppivät sen päällä.

684

 

"Ei se oo ope, se on Hanna!" 

lapset sanovat toisilleen. 

He kysyvät hiuksista. He kysyvät

iästä. He kysyvät lapsesta, joka on tehnyt nuken.

He tekevät hahmoja ja väittävät, etteivät

osaa tehdä hahmoja. He jonottavat

ompelukoneelle ja liimapyssylle.

Hahmot tanssivat kirjahyllyjen päällä, 

              ja lapset sanovat, 

että kirjasto on paras paikka.

683

 

Kokeilu on klovnerian korkein muoto,

      lupaus kaaoksesta,

          oikean ja väärän inhottava uhka.

Kiitos äitiklovni, että näin peilistä itseni, 

      klovni miettii,

 pitkästymässä selkiin ja peileihin.

Kun hyvän

               hieroo pehmojen 

uurteisiin,

         ne alkavat hihkua. 

Peilien koulussa uurteiset pehmot

miettivät päivin ja öin, mitä putosi

uurteisiin ja mikä vieri sileää

     pintaa pitkin

         maan laidan yli. 

Vapauden koulu elää siitä.

682

 

Askel senkun nuortuu, opetus senkun vanhenee.

Vanhainvalta palvoo uusinta askelta 

katse etummaisena kulkevassa, 

sen kuvitellussa iässä, aina, aina

peiliin päin, 

mutta katsomatta koskaan kuvaa silmiin.

Klovni ei halua valtaan vanhoja tai nuoria,

naisia tai miehiä tai ei-binäärisiä

eikä varsinkaan keski-ikäisiä

keskiluokkaisia uhreja, mieleltään vanhoja,

vaan niitä, jotka tietävät

alimman olevan ylin ja ylimmän olevan alin

olivat he keitä tahansa.

681

 

Eläimen, kasvin ja ihmisen välistä

pääsee vahtimaan reunaa. Elävä lavaste liikkuu.

Kukaan ei esityksessä putoa lavalta,

vaikka peilisalista putoaa koko ajan joku

pehmeälle patjalle,

eläimen, ihmisen ja kasvin väliseen maastoon.

Vanhat, nuoret ja rammat 

kimpoavat maastosta suoraan lavalle,

sillä päähineiden korkeimmista pisteistä

kulkee viivoja

päidemme, selkiemme ja jalkapohjiemme kautta

kaikkein taaimmaisissa riveissä istuvien 

jalkoihin, selkiin ja päihin.

Annamme viivojen taipua, 

uppoamme jaettuun kuvaan

ja voimme täyttää lavan, vaikka olisimme siellä yksin.

680

 

Sambalapset sanovat, että klovni olisi valmis kokeeseen. 

Mutta klovni ei halua olla juna vaan anju. 

Melkein kaiken voi oppia matkimalla.

Rampa on jättänyt 

ymmärtämisen vaatimuksen taakseen.

Vammaista risoo vie

lä vi

rkk

eid

en

           käs

        it

täm

ä    ttöm

                yys. 

Niinpä klovni on paneelissa mieluummin vammainen 

kuin rampa ja sambasoolossa mieluummin rampa

kuin vammainen.

Tanssitunnilla lapset kysyvät kädestä.

Siinä on liike. Se on hyvä, klovni sanoo 

ja kertoo niskasta, hermoista ja pianosta. 

Junasta se ei sano mitään. 

                                          Samban anju voi olla

                       surullinenkin. 

679

 

Paneelissa

      ableismi on luokkajärveen

   uponnut verkko.

Jos haluaa avata yhden solmun, pitää

kuivattaa koko järvi.

Kiitos kirjoja keräillyt äiti, että sain nähdä tämän.

 Ennen paneelia 

         erään klovnin silmästä katosi näkö, sillä

        luokka oli sakeana parfyymista,

ja parfyymi on luokan merkki.

Meistä, hitaasti puhuvista, hitaasti 

ajattelevista, 

kömpelösti sanoilla improvisoivista  

on 

             tullut vieraita. Muutos on hidas,

sillä jätämme menemästä allasbaariin,

 jonka ovella on porras

ja kynnys.

Jätämme 

järjestämästä

mielenosoituksen baarin ovelle.

               Menemme 

    katsomaan hitaasti puhuvaa 

              juoksijaa sairaalaan mieluummin

                      kuin nuole vuole maan maan 

                            vaike i t   a ke aasti puhuvista

                          panttereita.

   

           80-vuotias

  haluaa eroon

     paskasta.

                   Elvytämme häntä,

            joka ei tiedä

vielä olevansa sambista. "Juoksin 

äsken perässäsi 

ja huomasin muuten, että lantiosi kääntyy   

joka askelella

        juuri, j u u r i

                     niin kuin sen samban 

perusaskelessa kuuluu kääntyä." 

       

             

     

678

 

Klovnien alut haluavat oppia 1980-luvun kädet,

1920-luvun jalat ja 1970-luvun lantion.

Mutta menneistä vuosikymmenistä

mestari opettaa vain vitsin.

    Inhimillinen kivi.

Luokka ruuvaa itsensä katsojien ja soittajien väliin.

Kapina on perhe on koulu.

Sambat ansaitsevat isomman perheen.

Rampoja putkahtelee esiin sieltä täältä.

Lähiössä, laitoksessa, samba

valitsee omat sivullisensa.

Samban sivullisuus ei sivussa

   paina mitään.

677

 

Jos aurinko menee rikki,

         käsien liikkeillä ei ole mitään väliä.

Klovni näkee, voiko auringon korjata. 

Se avaa kallon tai kehän, paikkaa putket

ja sanoo: Nyt olemme taas yhtä.

Narri tulee pilvien sisältä sanoen:

      välissämme on galaksi.

Liian aikaisen, liian myöhäisen

     ja liian oikean narri suurentaa

     ja hieroo entisen ja tulevan naamaan,

pehmeään, kovaan.

Mutta tanssi on silmä verkossa

ja verkko.

Olemme kaloja. Uimme syvemmälle,

                jos narrin aurinko paisuu.

676

 

Klovnit tutkivat samboja, rumbia ja rampoja,

sillä tutkijakovneilla on kolmet kasvot.

Yhdet ovat edessä. Ne katsovat eteen. Kahdet

ovat pään päällä tasapainon vuoksi.

Ne katsovat yläviistoon oikealle ja vasemmalle. 

Niillä klovnit näkevät asumisyksiköiden ja laitosten lisko-livet,

joissa liike keskustelee äänen kanssa.

Niitä kolmikasvoklovni tutkivat hyvin.

Kokeissa liike on sirkuslisko, jota klovnit

pelkäävät. Ääni on liskon laki.

    

Mestarit sanovat: Uskaltakaa olla vapaita.

He näkevät, millaisia liskoista tulee.

Vain poliisit pelkäävät klovneja.

675

 

Verkkosarjakuva

       saa oman tapahtuman, juhlan,

                       jossa klovni saa

                    pitää avainta,

viedä ihmisiä lukittuun

   huoneeseen,

                     juosta 

                     portaita

             ylös

        ja alas ja

    näyttää tietä hissille.

        

          Verkkorunouden tekijöiltä

                    puuttuvat omat päivät. 

                                 Ei se mitään. 

                Annetaan runojen

        juosta aamuisin

    ja iltaisin port

aita ylös ja tans

sia niitä alas. 

        Sambassa fe

         miniininen tyyli on

             kova ja mas

       kuliininen

          tyyli pehmeä.

          Klovni tulee

          jähmet

          tymään

          poseerauk 

         seen vasta

         seitsemä

          nkym

           men

             tä vuotta

              sen jälkeen,

             kun se on

         on lopetta

    nut juok

semi 

sen

   ja

     tans

           sin.

           

674

 

Valkoisessa salissa valkoiset kivet hiovat toisiaan.

Rampa käy kuiskimassa vielä näkymättömän

roson korvaan:

Me tarvitsemme sinua, vaikka sinä

et tarvitsisi meitä. 

          

  Lähetämme kutsun.

        Talutamme ovesta sisään.

Halaamme. Autamme tulemaan esiin.

Kuorimme kaiken turhan pois,

vaikka jokin mennyt,

    tuleva uhka, tekee meistä pieniä.

Silloin rososta tulee

               esitys.

                   Pehmeän ja kovan 

           tuolle puolen 

       asettuva sitkeä kirjo.

          

673

 

Perhe on pehmeämpi ja suurempi

kuin kovan menon pehmentämä omaväki.

Tanssin uuden ajan kummi on entinen kova,

joka hakee muun kuin oman

           kotoa ja tuo hänet tunnille. 

Tanssin uuden ajan kummi on tuleva kova, 

joka hakee muun kuin

       vieraan kotoa ja tuo hänet tunnille.

Sankarivanhemmat 

           ehtivät juuri ja juuri

                    johonkin lämmittelyyn. 

672

 

Kirjo tekee ar

jes ta,

suuren. Voittaja unohtaa

tämän ja hoitaa kirjon pois ilman menoja.

Äideiltä ei voi vaatia liikaa.

Katse pidetään tulevassa kulkueessa,

symmetrisinä kulkevissa

       keskellä vierivissä sileissä kivissä, niissä,

jotka ohjaavat toisia sileitä

symmetrisiä kiviä vielä symmetrisemmiksi.

Hiotaan timantteja. Ihmetellään ääneen, 

miksei kirjo löydä perille.

Mutta hahmoparaati lähiössä on täynnä.

Liimaava ja leikkaava sitkeä pehmo kysyy, 

miksei tämä paja voi jatkua

vielä tunnin. Toisessa ajassa

rosoiset kivet ovat nauraneet

ja ommelleet valloitettua maata,

eikä ompelija ole meinannut saada heitä 

lähtemään takaisin kotiin.

Ompelija kutsuu pehmeitä kiviä saliin.

Ne hymyilevät epäsymmetristä kivihymyä.

Ompelija menee sivuun, ja pehmot improvisoivat sooloja. 

Voittajakoulussa symmetrisinä kulkevat

hiovat toisistaan timantteja ja kysyvät,

miksei kirjo löydä niitä.

671

 

Sirkuksen ylläpito vaatii toivoa.

Klovni pakottaa kaikki pesemään hampaat.

"Hyvästä tuli paha", aikuiset vauvat itkevät. 

Klovnien omat naisvauvat,

nuo heidän itsensä kasvattamat lapset,

lyöttäytyvät hampaat pestyään

yhteen 

vauvoiksi palanneiden, irtohampailla

jonglööraavien isovanhempiensa kanssa.

Klovnit tarkistavat ulkonäkönsä kaikista

peileistä näkemättä aukkoja kalustossa.

Kaikki lentävät sirkuksesta ulos,

sillä oman kodin ylläpito vaatii toivoa.

Koulun ylläpito vaatii toivoa.

      Vain samana ko

        koonpanona

        pysyminen vaatii toi

       vottomuutta huomattavasti enemmän kuin 

         lähes huomaamatta ohi liukuvien

        torahampaiden

       houkuttelu

     kouluun,

       sirkukseen,

         kotiin.

    

670

 

Meille sanotaan, että kaikille opetetaan kaikki. 

Että mitään salaista tietoa ei ole. Silti kokeessa

kukaan ei esiinny ilman jalkoja

      tai käsiä.

         Käsittelemätön suru

  tekee kuvioista pieniä

     ylpeästä harjoittelusta

       huolimatta.

Hengittämisen opettelu

odottaa vasta tulemistaan.

Ihmettelemme, miten paljon voimaa 

pitää panna samaan kohtaan,

            jotta syntyy kulma.

Syntyy kyynel, syntyy ruusu, syntyy aurinko.

    Uusi on syrjässä

          keskellä kaupunkia,

         niin keskellä, ettei se

       vielä näy kuvassa.

Mutta pyörien päältä,

 hennalla koristellusta kädestä,

  virkkuukoukusta ja silmäneulasta 

      lentää jo suukkoja,

           kun uusi taval

            lisuus kulkee

            kohti. Erään

           vapauden

          koulun

          salis

            sa 

             on

              peilit

               mutta

                vain

               siksi,

             että

          sali

        tuntuisi

     suuremmalta.

     

669

 

Osa klovneista oppii uutta vain koeviikon

lähestyessä. Osa taantuu. 

Peileistä näkyy toisia peilejä. 

Klovni etsii joka sunnuntai yhteyttä. 

Mutta soittajat katsovat tanssijoiden ohi.

He katsovat sivuun. Siellä on heidän johtajansa.

Vapauden koulussa soittajat katsovat tanssijoita

katsoessaan johtajaa,

sillä johtaja seisoo tanssijoiden keskellä.

668

 

Tanssiva klovni kirjoittaa ylistyslaulun,

kun häntä pyydetään esittelemään itsensä

       ennen koetta. 

                                              Virallinen 

        samba on täynnä oodeja.

Epävirallinen on täynnä koodeja

      meille, jotka näytämme kokeille kieltä.

   

667

 

Klovni pitkästyy kongressissa,

mutta se lennättää lap sen sa Turusta Tokioon

kertoakseen heille, ettei ihmisiä tarvitse pelätä.

Pitkästyminen on siedettävämpää omassa sängyssä

kuin luentosalissa.

Nyt lapset haluavat oppia japania. Ne

ovat kiinnittäneet lapuille kirjoitettuja 

merkkejä wc:n oveen. Ne haluavat

tehdä šintolaisuudesta esitelmän.

Ja klovni lennättää lapsensa Tokioon

kertoakseen, ettei puhumista tarvitse pelätä.

Ja lapset lentävät ja oppivat puhumaan

japania. Ja ne lennättävät lapsensa

      Turkuun 

kertoakseen,

ettei pitkästymistä

        tarvitse pelätä.

666

 

Sambaruno 

vaatii sanoilla kikkailua,

sillä soolossa pitää olla nopea jalkakikka.

Käsitteitä on pyöriteltävä, sillä soolossa 

on pyöritettävä lantiota ja rintakehää.

Runo vaatii oudon muodon jul

keaa esittelyä, sillä soolossa 

pysähdytään posee

  raukseen. Vain 

     s  i  l l oin

        katsojat 

      ehtivät 

    ihailla 

pukinetta 

   kuin runoa.

     Samba vaatii 

                                    

                                 halvaantumista, 

                                  havahtumista.

                                Se on runon perusaskel.

665

 

Tehtävien keksiminen on klovnerian korkein muoto.

Siksi tanssiva klovni opettaa

vain itseään teknisesti taitavampia klovneja.

Hän voi mennä sivuun ja nähdä tarkemmin, 

mitä tanssi on

               putoamatta, pudottamatta ketään 

taiturin ja saiturin väliseen kuiluun. 

664

 

          Kuninkaalliset paljastavissa asuissaan

       hallitsevat kuvaa:

         peilisalia, katua ja näyttämöä. 

He palvelevat maksavia asiakkaita nauraen.

Klovni on käynyt ahkerasti tunneilla, ja hänestä on tullut hyvä

 paljastamisessa.

     Samban koti on keskellä ei-mitään.

    Tulevan kuninkaan koti on laitos.

        Klovni kulkee peilisalista laitokseen

                   ja laitoksesta saliin. 

     

                 Hän kuljettaa naurua ja tekniikkaa 

                    kummallakin lapaluullaan

                                     

                                          klovnin tarkkuudella.

   Naurua ja tekniikkaa putoilee matkan varrelle,

          sillä oikea luu on ylempänä kuin vasen.

                  

                                              Tuleva kuningas

               ei edes huomaa opettajansa halvausta.

  Silmät loistavat. Huomenna ne tutkitaan.

      

             

663

Mikä on koti, kysyn. Kaksi lasta vastaa.

 Pitää olla leluja, kuumaliimapistooli,

    huopaa ja sakset. Pitää olla nappikset.

       Kylpyhuoneessa voi olla upeat kaakelit.

   

Vanha nainen lisää: olohuone on täynnä kukkia.

Sitten soi samba, ja lapset tanssivat

kukat seinille, kaakelit kattoon, lattiat

täyteen saksia ja huopaa nappisten sisään.

Huomata vanhemman ihaileva katse

samban kotona, 

entisessä sairaalassa, jossa on nyt leiri.

662

 

Rampa sambista haltioituu 

junan lujasta ja pehmeästä voimasta.

Iso nainen juoksee kovaa, ja koko rata kumisee.

Iso mies piirtää. Hän piirtää itsensä kirjaan 

nuorempana, laihempana ja pitkähiuksisempana 

kuin on. Piirtää itsensä menneeksi, tulevaksi.

Mies istuu ja sanoo, ettei kilpaile juoksussa

  vaan piirtämisessä,

ja nainen harjaa ja pyyhkii 

            hänen etupuoltaan huolellisesti

        ennen valokuvausta.

Ram sam ram sam ram sam ram.

Bapab ba, pab ba, pab ba, pab ba, pab ba, pab ba, ba.

                        

                     Laulava sambista osaa piirtää

           vain jaloilla. Hän piirtää lattiaan

         kaarevilla viivoilla kuvan siitä,

         mitä

       kova 

        pyyhkiminen

         

                    tekee 

                         (ki

                          rja)

                           pa

                             

                           reil

                           

                          le,

                          au

                          kea

                           mille.

661

 

Sambaa tanssiva rampa kiipeää ja laskeutuu

      ja näyttää tietä hissille,

              näyttää tietä laskuun ja nousuun

paremmin kuin istuu salissa kuuntelemassa puhetta.

Tanssija kulkee ylös kulkeakseen alas, 

  ja se kulkee alas kulkeakseen,

          kukkiakseen,

          kantaakseen savea,

      rakentaakseen talon,

         pestäkseen mekon,

        ripustaakseen mekon kuivumaan

         ja kurkottaakseen,

         

          sillä rammassa 

   on laskeutumisen ja nousemisen,

        avautumisen ja sulkeutumisen

               

          voima.

660

 

Teen kolme sooloa havahtumisesta,

halvaantumisesta, protestina

halullesi käyttää sanaa halvaus

kuin et olisi koskaan kuullut

halvaantuneen tanssivan,

protestina halullesi sanoa rampa

kuin et olisi koskaan nähnyt ramman

sanovan rampa.

Päätä pyörivin liikkein hierovat käsivarret.

Roikkuva ylävartalo.

Alas retkahtava käsi,

       terveraajaiselle niin vaikea,

    lähes mahdoton oppia.

Kiihkeä käsityökohtaus, jossa vaippoja leikataan

suikaleiksi ja jossa 

niistä ommellaan sambistoille hikeä imeviä mekkoja.

659

 

Juuri synnyttäneenä

tutkailen synnytysvuodeosaston alusvaatteita.

Ne tuntuvat siltä, kuin Saksan 

demokraattisessa tasavallassa toiminut

naisvankila olisi lahjoittanut ne käytettyinä,

ja me käyttäisimme niitä yhä, kaksikymmentä vuotta

Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen.

Nämä voisivat sopia halvausta käsittelevän

tanssini puvustukseksi, ajattelen ja luen lisää

John Callahanin sarjakuvia osastolla, 

jossa on liian vähän hoitajia ja vierailijoita

katsomassa

          minua 

                   tanssimassa

                        sängyssäni sambaa.

658

 

Tuijotan häntä yhtä hämmästyneenä

            kuin Beija-Florin karnevaalikulkuetta

                                 vuodelta 2025. Vammaista

                     ei saa tuijottaa paitsi jos on itse

                   vammainen. Sanon, että olen 

    hämmentynyt mutta en järkyttynyt, sillä

   hänen persoonansa loistaa "tuon"  läpi

        - niin minä todella sanon -

    ja heilautan kättäni

  häntä kohti. 

 Hänen uutta 

asentoaan,

keltaista

pyjamaansa,

virtsapussiaan

   ja upouusia käsiään kohti (tai hänen entisiä

    käsiään, jotka toimivat nyt uudella

   tavalla). Ja kysyn onko hänellä 

piirustusvälineet osastolla. 

Ja hän kertoo, että on.

Ja että kädet toimi

vat nyt toisin. Kul

kuetta kuuluukin

tuijottaa. Ja hän

kertoo

päärynästä,

joka löytyi

erään po

tilaan

alta.

Ja

 me

    naur

        amme kädet 

           kippurassa. Ja

                ajattelen, että

                  hänen jos jonkun

                      kaikista piir juok

                        tä si jis jois tä ta

                           on nyt jatkettava

                              piirtämistä, sillä piir

                                täminen on vähän kuin

                                   juoksemista silloin, kun 

                                      jaloilla ja käsillä on

                                         uusi oma tahto.

                                           Vierellämme 

                                        iäkäs mies

                                       liukuu kant

                                        tiinista kohti hissejä

                                                ilman housuja.

                                       

                                      

657

 

 

Sitkeys on näyttämön kannattelemista

halvaantuneella raajalla. Se on häikäisevä

taukoliike lavasteissa, kun normi ei säteile,

                     vaikka ripustaa itseensä valot.

Sitkeys on tarkasti harjoiteltu sivurooli,

jonka hilpeät värit vain toinen rampa näkee.

656

 

Klovni luulee, että sen sitkeys tulee kentältä,

jonka reunoille on vedetty valkoisia

viivoja. Klovni juoksentelee

pitkin poikin metsiä ja luulee, että sitkeys 

on peräisin polulta

      ja meren rannasta, jossa ilma

on raikkaampaa kuin salissa.

Mutta ilmalla, vedellä

ja juurten peittämillä poluilla 

ei ole tekemistä sitkeyden kanssa. Sitkeys on 

juurten alta 

esiin kaivetuksi 

                      tuleminen

siirtolohkareen putoamisen jälkeen.

Sitkeys on suostumista tavalliseksi juuri silloin,

epäsymmetriseltä näyttäväksi, juuri silloin,

         kun on energialtaan symmetrinen. 

      

Sitkeys saapuu 

    kentälle ilman kutsua

             ja asettuu radalle 

           vielä luokittelemattomien 

        välineidensä kanssa.

Nyt se huutaa

      tanssituolille tilaa

            käveleville tehdyssä koulussa.

 

655

 

Opettaminen on klovnerian korkein muoto.

   Klovneriaa ilman punaista nenää, ilman

          meikkiä, ilman hassuja vaatteita.

                Klovneriaa paljastamalla

                    persoona, sisäinen

                       esiintyjä niin,

                     

                         että koko luokka

                             liikuttuu siitä,

                             miten paljon

                              se osaa jo ja

                             miten paljos

                            ta sen pitää

                         vielä oppia

                         pois.

                           

   

             

654

 

Bussissa istuva Lehmä

miettii pahaa ja hyvää. 

         Ajatus tanssii kuin halaus.

       Joskus fantasialla (ehkä nuijakuukusella,

       ehkä hevoskastanjalla) on yhtä suuri energia 

       oikealla ja vasemmalla. Se tarkoittaa,

       että hyvää ja pahaa on yhtä paljon

                              molemmilla puolilla.

      Fantasia osaa tanssia Lehmänä,

   hyvästä ja pahasta jäkälästä syntyneenä,

       rytmiin syventyneenä, ikkunasta

         lentäneenä. Silloin voimien paikkaa

       ei liikauta enää mikään.

653

 

           Opin leirillä kolme hametanssia ja sen,

    että opettajista vain muutama hassu

näkee takanani

tutisevat 

voimalat.

   Opetan lapsille tanssit.

                   Laitokset jatkavat

                                hurisemistaan. 

                                                 Kysyn 

                     sambasiskoilta selitystä.

              Maailmat virtaavat sisään ja ulos,

        he sanovat.

   Joillakin ihmisillä 

    ne virtaavat toiselta puolelta sisään 

                      ja toiselta puolelta ulos.

          Joillakin molemmilta puolilta 

sekä sisään että ulos. 

Halvaantumisella

     on vain vähän, tuskin mitään

                tekemistä

                              sen kanssa.

651

 

Hän antaa klovnille palautteen,

joka saa kuningattaret ja prinsessat

                        valkoisiksi kateudesta.

         He antaisivat oikean kätensä (huono kuva)

     siitä palautteesta. "Sinä inspiroit minua."

Kuvassa ryhmä katsoo opettajaa ihmeenä.

Kuvan ulkopuolella ihmemies on aina joku muu

kuin kätensä levittävä, tanssikansaa siunaava paavi.

Pystyisinpä levittämään käteni noin,

sanoo valehteleva peili klovnille, rammalle.

    "Sinä inspiroit meitä", klovni vastaa,

"mutta et siksi, että osaat kannatella molempia 

käsiäsi noin pitkään."

Valkoisen,

       jolla on yhtä paljon

       maskuliinista ja feminiinistä,

molemmilla puolilla,

     ei tarvitse saada

    mestarin inspiroimisesta,

                  mitään,

          sillä valkoiset ovat inspiroituneet

    liian monta kertaa mustien taiteesta 

antamatta siitä heille mitään, kiittämättä, 

mainitsematta nimeä.

Leijuessaan ulos palloiluhallista klovni tietää,

mitä tunteet välittävät rakenteista.

 Maailmankuulu, maailmaan kuulumaton,

      viallinen ja virallinen sambista

tunnistavat joskus kuvissaan hyvän, pahan lapsen. 

Tanssiminen rampana klovnina

           sambamaassa

                   on sellaista.

650

 

  

Tie nousee.

Halvaantuminen on hyvä sana kuvaamaan onnistumista.

   Miten paljon saakaan aikaan, kun halvaantuu!

 Sambasiskot kuuntelevat vieressä.

     Silloin halvauksestaan parantunut

 sanoo, että minulla

    on yhtä paljon energiaa

           sekä oikealla että vasemmalla.

                      Se on kehu.

           Sanon olevani sinut

  kovan ja pehmeän kanssa. Olenko.

  Minä, joka nautin halvaantumisesta

       ja siitä, etten halvaannu koko ajan kokonaan.

Niinpä minä tyydyn

poksauttamaan käsityksiä halvaantumisesta 

rikki mieluummin kuin inspiroimaan.

                                 Sambasiskot!

Kun lakkaamme pienenemästä lempeästi,

            jotta parantuneet erottuvat,

     meistä tulee vapauden koululaisia.

 Silloin saamme olla hitaita. Saamme olla kömpelöitä.   

  Saamme tietää, mitä nimetön soittaja ajattelee.

          Sambasiskot. Olemme peili. 

      Kun joskus sorrumme karikatyyriin,

 teemme sen suurella rakkaudella 

liioitellen,

          liihotellen

                     lii lii, lii-o-lii-o

                                lii-o-lii [kovaa]

      lii lii, lii-o-lii-o

                                lii-o-lii [hiljaa].

      

    Hyvällä tuurilla

 äärijäät kuin hikiset viisaat päät

                        osuvat yhteen,

               ja tie painuu ja nousee taas.

       

649

 

Kuinka tulla rikkaaksi, kysyt.

Olla olematta tekemisissä

on joskus paras tapa säädellä tunnetta. 

Olla olematta sama kuin toinen

on joskus paras tapa pysyä kosketuksissa pohjaan.

Mutta miten tulla rikkaaksi, kysyt.

Kehno kuulee rakenteet. 

Hän osaa toistaa joka iskun. 

Kelpo kuulee senkin keskusteluna.

            Hän kehtaa kysyä ja vastata.

Keskinkertainen osaa vain hoitaa oireita.

       Päteminen on oire. 

Miten tulla rikkaaksi, kysyt.

647

 

Hirviö

      löysi positiivisen vammaisidentiteetin.

                           Niin positiivisen, ettei hän

           

                                               tule ikinä löytämään

                                                  mitään vikaa 

                                             siitä.

                                     Itsenäisen 

                            elämän liike!

                 

                      

                                  Olemme valmiita

                     keskustelemaan hänestä.

646

 

Alamme pitää

       luonnonlakina 

              huoneista kuuluvaa huutoa.

Käymme vastaanotolla puhumassa siitä.

          

     Ihmettelemässä.

Isämme eivät käyneet.

   Puhumassa. Ihmettelemässä.

                          Eivät isiensä isien huudosta.

     Kysymme. Jostain

          tuo 

               vankkumaton                    

            

                     

                

      rakkaus 

   

huutoa

       

          

           kohtaan

                on tullut.

             

        

                          Tuo posi.

                            Kuuletko,

                   itsenäisen elämän liike!

       

 

      

      

               

           Haluamme

         

  itsenäisen

elämänsä huutajille

                  

      liian kovaa koulua,

        liian kevyesti pehmustettua,

              haluamme viedä heiltä kohteen pois.

                   

           

                   Haluamme

                äideille

                vapautta.

               Silloin näemme

       onko posi

              

               niin 

                 kova, niin posi kova,

             

             että

         

    se

         

        pärjää.

                

    

645

 

Tulemme lattialuukusta ja kattoikkunasta.

Tul emmetu lemme tule mme

edestä. Takaa. Sivusta 

         uudestaan ja uudestaan 

         tuomareiden eteen.

               Unessa un essau nes sa

           olemme muusia

      kulkueessa.

          Päämäärätön

          joutenolomme liikkeessä 

                 lähenee

 

      maratonia.

Ja kun soolot päättyvät, kumarramme yleisölle, 

Freudille ja Jungille. 

He uskoivat aluksi joka liikkeen.

Nyt Freud ja Jung tanssivat

ja kumartavat naisille, jotka luottivat isiin.

Äänet rätisevät 

fonografista ja gramofonista, vanhentuneet 

      lau   lut.

           Mestarit keksivät aina uusia tapoja seurata.

          

644

Se on pelkkää teatteria,

sanomme politiikan eliitin puheista.

Vesimelonimekot vyöryvät kadulle.

Äidit laulavat kesästä. 

Sambakansa kuulee ja näkee sen, 

vaikkei kuulisi eikä näkisi.

Vapauden koulu tietää, kenet se haluaa vapaaksi.

Osaamme hedelmäkieltä. Pelkkää teatteria,

sanoo eliitti.

643

 

Kun hidasta naista

       luullaan varkaaksi

           siksi, että hän on juuri tullut taloon

hänestä tulee talo,

glitterillä päällystetty,

aidompi kuin vajoavasta rakennuksesta,

jonka ohi ihmiset kulkevat näkemättä sitä.

Ja hänestä tulee

          jokaista 

               talossa edes takaisin

ilman hissiä ontunutta harmaata,

tapettiin kadonnutta rampaa todempi rampa,

nolompaa katsottavaa kuin tanssikohtausten ontuvista feikeistä.

642

 

Runot vain nauravat kirjoille, joihin sattuu.

Ei noin saa tehdä, kirjat huutavat.

Teidän pitää olla osa meitä, ne huutavat,

kun runot repäisevät 

itsensä irti ja lähtevät tanssimaan.

             Kirjat loukkaantuvat, kun ne törmäävät

                     tanssiviin

                                    runoihin,

sillä ne pystyvät vain kääntämään selkänsä niitä kohti.

Lasten tunneilla runot 

tekevät, mitä niitä huvittaa.

Ne menevät rinkiin

ja leikkivät hippaa.

Aikuisetkin haluavat leikkiä,

vaikka pystyvät olemaan

vain hyllyyn nostettuja kirjoja. Niiden 

täydellisen suoria rivejä.

Ei noin saa tehdä,

ne ajattelevat, kun joku repäisee itsensä

irti ja juoksee ympäri salia. Peileihin sattuu.

641

 

Leijumme hetken eteenpäin

silmät kiinni, suu auki, kieli ulkona

ennen kuin lähdemme nousemaan kohti uutta pohjaa.

Aina tulee jokin pohja vastaan.

Ja sen saavutettuamme

ajattelemme, että 

käsisamba

on paljon hauskempaa kuin tämä. On sävy outo sen.

Kuin lapset

me kuuntelemme satua.

Kuuntelemme riemukkaina valvoen, palvoen Laylaa. 

Asakusassa vaunu söi tanssijan.

640

 

Tanssimme Tokioon tanssimatta sinne.

Vilkutamme junan ikkunasta henkilökunnalle.

Katselemme kotikaupungissaan lomalla olevia. 

Nojaamme laitoihin kuullaksemme kaukana humisevat keskustat.

Kysymme taasko on ilotulitus.

Soitamme neuvontaan ja kysymme,

miten lamppu sammutetaan,

missä kimono puetaan päälle ja missä se riisutaan.

Tyynnyttelemme itseämme toteamalla, että vain pieni osa 

suomalaisista osaa esittää suomalaista. Vain pieni osa 

brasilialaisista osaa esittää brasilialaista. Vain pieni osa 

suomalaisista osaa esittää brasilialaista. Vain pieni osa

japanilaisista osaa esittää japanilaista

tarvitsematta jatkuvasti apua.

639

 

Opettaja läimii poskiaan. Olkaa nyt hereillä, hei!

Olkaa nyt edes hetken!

Urheilijoita!

Ja ajatukseni alkaessa harhailla

paikassa, joka on vapauden ja kovuuden sekoitus,

minä sanon:

"Näin urhea olen vetelänä!" 

Oikeillani on oma paikka vapauden koulussa,

kovilla vasemmillani kovassa.

638

 

                            Asakusassa on karnevaalit,

                  Turussa on pride.

       Kulkueet etenevät kadulla.

Nähkää itsenne esityksinä, ne sanovat.

Samba on kova ja vaativa 

kolmessakymmenessäviidessä asteessa.

                              Mutta vakavaa se on vasta 

                      neljässäkymmenessäviidessä

         asteessa tanssipuvun sisällä,

   kun kriittinen kynnys ylittyy, 

               ja vapaudenkoululainen

                      meinaa kaatua 

                      - muttei keikahda vielä kumoon -

                      vaan jatkaa laulamista 

         siitä, mitä kesä

           tekee koululle,

              kadulle

          ja vapaudelle.

            

                         Pride on 

                viidessätoista asteessa 

                                    kova ja vaativa.

                   Mutta vakava se on vasta nyt,  

             kun vapaudesta ja koulusta

         

 on tullut peh  me  ää

          ( ko    vaa).

     

637

 

    Keskellä hurjuutta

 

  

       vaikeintahan ei ole sivaltaminen

           eikä nopea temppu.

         Vaikeinta on oppia pitämään tauko 

      nelosella. Hiljaisuus,

   toimettomuus, 

      on kaikkein vaikeinta hurjuudessa.

635

 

Laila Kinnunen laulaa:

"Ala kun on pienin parketin, 

    paras tapa liikkua on tietenkin 

hand jive."

Ja koska kuulen kaiken sambana,

    unohdan jiven.

   

Oikeani muuttuu tunti tunnilta pienemmäksi.

     Mikä sellaisenkin tanssin nimi on? 

                  mietin

             ja teen tilaa lapsille. Siksi

        jokainen saa kaksi kummia.

             Ei liikuntaa oo helpompaa, 

              laulaa Laila Kinnunen.

                 Niinpä ohjaan

                kummit lasten luo,

                        yksi jokaisen oikealle, 

                   yksi vasemmalle puolelle,

                          ja sanon mitä ajattelen:

                              tuo katossa riippuva mekko 

                     on pyörinyt niin paljon,

        että kummit ovat ottaneet

      sen asuinpaikakseen.

                  Ne ovat rakentaneet

                   kotinsa hitaasti 

     vuorin sisään.

 Ja kummit

  täytyy pitää

   liikkeessä.

    Muuten samba 

     sammuu.

    Ja lapset riehuvat niin,

että rummut 

   alkavat soida

        heissä.

           

             Kummit hakkaavat käsiään yhteen

                       ja huutavat:

                 

              Vasen muuttuu aina vain

        suuremmaksi!

    Sellainen

   tanssi

on hi

tain

 mah

    dol

       linen

         hand jive.

                

                        "Voit istuessas oppia sen",

                                            

                                      Laila Kinnunen vastaa.

                                      "Kädet vastakkain 

                                        nyt iske vain."

                        Kuulen senkin sambana

            ja vien kädet kauaksi toisistaan.

634

 

Emolehmä

     haluaa tanssia kasvina, eläimenä

                              ja ihmisenä.

          Se osoittaa sorkallaan

             merta ja jylisee:

                      niitty kiehuu! 

             Puhaltakaa levät pois!

Älä juokse liian lujaa, viisaus neuvoo

                    Keisarillisen palatsin lähellä.

Mutta lattian alla asuvat on pidettävä liikkeessä.

         Sivuilla leijailevat on pidettävä ilmassa.

          Taivas on pidettävä täynnä sähköä. 

Siksi on poljettava maata,

on iskettävä oikeaan ja vasempaan.

                            on napattava salamat.

                                 

                    Kummit laskeutuvat,

        kun emolehmä lakkaa

                 liikkumasta. Niin se on.

                     Mutta ne saavat levätä

         vasta, kun sarvipää nukkuu.

633

 

Ajanlaskun alkuun oli matkaa 2200 vuotta.

Kirjaan oli matkaa paljon enemmän,

kun savi suostui muistamaan naisen runot,

kun Enheduanna kirjoitti työkseen.

Kirjailijat kirjoja edeltävältä ajalta

ja kirjailijat kirjojen jälkeiseltä ajalta

osaavat laittaa kädet saveen.

Kun kirjat nukkuvat, runot tanssivat.

Kun runot tanssivat, kirjat nukkuvat.

Enheduanna teki hymneiltä kuulostavia toimintaunia,

eloon jääneitä kuvia.

Nyt kirjoilta näyttävät mekot

ja mekoilta näyttävät kirjat kasataan ringin keskelle

majaksi (uuniksi),

ja runoilijan tärkein tehtävä on nukkua.

Runot tanssivat aamuisin.

632

 

Unohtaa, miten tehdään mekko.

Unohtaa, miten hitsataan päähine. Unohtaa aaltojen kokoaminen vaunuun.

Vaunu on lavaste, jonka päällä klovni unohtaa sanat.

        Kirja on lavaste,

                jonka kanssa klovni unohtaa sanat.

                                   Tans   siru   nous

  

               on       

                          pala kurkussa,

                

                arvaus ja lämmittely,

             muovautumaisillaan 

        oleva kulkue, rivejä 

              koossa pitelevä

          kylkihengitys,

         jonka voi muistaa.

631

Alku on aina helppo.

Riodejaneirolaiset tulevat nauramaan teille,

kun puhutte heille Brasilian portugalianne, brasilialainen opettajamme sanoo

Joensuussa. Riodejaneirolaiset ovat sellaisia, hän sanoo.

Ja he tulevat matkimaan teitä rumasti

ja keksivät teistä vitsin.

Sambankin alku on helppo. Täytyy vain pysyä liikkeessä.

Turkulaiset tulevat nauramaan, kun näytän heille 

aloittajien samban muualta kuin Turusta,

vaikka sambaajat ovat kansa kaupunkien sisällä,

jumissa 

lattiaa vasten,

kotiensa rajoille kotinsa pystyttäneinä.

630

Ennen lähtöä lajittelen kirjat. 

Kolme kassillista poltettaviin ja kolme tanssittaviin. Menen kirjojen

kanssa pihalle. Asettelen ne ympäriinsä.

Kirjat eivät liiku. Ojentelen niitä

jokaiselle, joka kulkee ohi. Mutta kirjat eivät liiku.

Kaksi kassia lähteen palvelutaloon ja yksi antikvariaattiin. Kauppias 

sanoo, etteivät nämä kirjat liiku.

Otan yhden kirjan mukaani. Vien sen kaksi kertaa 

väärälle raiteelle ennen kuin löydämme junaan,

jossa nuoret tirskuvat hysteerisinä.

Kirja pyytää minua katsomaan itseään.

Ja me vain olemme tekemättä mitään.

Mutta kaikessa liikahtamattomuudessamme kihisemme iloa,

sillä kuulemme jo ovelta, että Sumida kestää kovuutta ja pehmeyttä.

Hyppäämme liitoon ilman peilejä,

ja hikeä lentää soittajien kasvoille. Mitäs tulevat niin lähelle.

Illalla aivastan aukeaman täyteen näkymätöntä liikettä, 

ja Shinjuku hiljenee pöytämme ympärillä.

629

Klovni haluaa tanssia ringissä.

Se jynssää koulunsa peilit kiiltäviksi,

jotta yksi rinki näyttäisi kahdelta.

Klovni meinaa pyörtyä riviin,

sillä samba on klovnille kova. 

Puhdas peili näyttää, miten kova.

Vapauden koulun saleista on purettu peilit pois.

Soittaja on tanssijan peili, tanssija soittajan peili.

627

 

Pää täynnä

fantasioita teen kimonoita.

Nämä fantasiat osaavat olla riveissä ja ringeissä,

ja ne ovat olleet niissä niin paljon,

että tunnistavat toistensa

lantiot ja takapuolet

paremmin kuin toistensa kasvot.

Illanvietossa paperittomat

      ragdollit saavat hepuleita.

               Fantasiat nauravat kaiken

      puurtamisen ja sitkeyden 

sohvan alle. 

Ne räkättävät ja hihittävät

   saamatta jääneet kunniamaininnat

          ja anteeksi antamattomat

       maininnat

    pöydän alle

 

paperittomien 

   ragdollien seuraksi.

        Fantasiat tietävät: 

                

                      eläimen

                   aisteilla

               pärjää

                    

                siihen asti, että

                  

                    Tokio muuttaa Turkuun.

 

626

 

                Se, miten 

             minulle 

          ollaan, ja

       kuinka olen,

   on yhteinen pyörre.

Megametropolin samba-asukkaat

ovat ottaneet kainaloonsa

      pikkuriikkisen,

           ja tässä 

            sitä nyt

              mennään.

                    Pyörin, siis olen.

     

                 Rytmi 

       avau

 tuu,

     kun

         ryhtyy

              rytmiksi.

     

                     Ja jo ovelta näen,

                          että Sumidassa baiana pyörii

                                   eri tavalla kuin Turussa.

                           Katson mallia hänestä,

                    joka on pyörinyt

         kaikkein vähiten.

             

  Ja sitten

          pyörittelen silmät, kädet

                        uneen ja hereille.

                    

625

 

                 Klovni on tanssinut 

         peileihin päin 

  niin paljon, että

    siitä on tullut

          kova ja kestävä.                  

                  Nyt klovni on vetäisty

                            rinkiin, joka sanoo: 

          Olet me sellaisena kuin olet.

       Se vaatii toisenl

  aista kovuu

tta, ke

    stävyyttä. 

        Tännekö asti 

                    piti tulla?

                         kysyy

                     klov

                   ni.

   

      

624

 

Pimenevä Shibuya on ikkunasta katsottuna uusi laji.

Ylitämme ensin kävellen ja tuolilla,

sitten liikennevälineessä 

risteyksen, oman ymmärryksemme.

Nyt kyytiin tulee toinenkin pyörätuoli.

Sen käyttäjä komentaa kuljettajaa 

lähes äänettömästi,

sitten äreästi ja lopulta itkien

Ei! En halua turvavyötä!

Korvanapeissa soi, ja naputan

sormella istuimen pintaa.

Matkatoverimme ja me

ylitämme risteyksen toisensa jälkeen ilman vyötä

ja laulamme

pa   ra 

ramm para

pa   ra 

ramm  para, 

para mmm

 pa ra,

para  mmm

pa   ra, 

mm para

 mpa 

    mpa

      pa ra

mm para

  mpa mpa 

    para

mpa 

ra m pa ra

mmmm

parampa.

Ra    mmm

para 

mpa

ra mmm

para 

mpa

ra.

620

 

Naiselle, joka näkee toistuvaa

unta saastaisesta vessasta:

Menet ovesta sisään. Joku on saanut

kongressipaikalla sellaisen hädän,

että koppi on räjähtänyt.

Sontaa on käsittämättömän paljon 

ja se on lentänyt seinille merkillisellä voimalla.

Miten tämä on fyysisesti mahdollista, mietit

     ja löydät tilaa tarpeillesi yhtä kerrosta ylempää.

Joku siistii kopin seuraavaksi päiväksi. Joku

huuhtelee kaakelit Hanoissa,

      koskee jonkun toisen kipuun

      

                                  ja pesee sen pois.

                  Kukaan muu kuin sinä

              ei uskalla mennä 

                          siihen koppiin enää. 

Palaat Barcelonaan. 

Pyyhit takapuolesi omaan esitelmääsi, 

koska lentokentän vessasta on paperi loppu.

619

 

Bishop vaivasi runojaan

kokoelmien muotoisiksi.

Kääntäjä valitsee itsensä

näköiset, yhden ulkopuolisen 

ja yhden kokoelman kirjaansa.

Etsimme Japania Matkakysymyksistä, 

sillä Japanimme on Brasiliassa ja

Brasiliamme Japanissa.

Pinnan alla on aina karvaista jazzia,

                 hiirentappajien kappaleita,

    Rikkaruohon kuuloisia sambaunia,

vapauden koulun vastauksia 

                   yhtenäisyydelle.

         

616

 

Vammaiset tanssijat majailivat hökkelissä!

Kiitos tiedosta Pölkki, kiitos tiedosta Ren-in!

Se, mistä tuli sai alkunsa, on vähemmän tärkeää 

kuin se, että vammaisilla tanssijoilla

oli varaa pelkkään hökkeliin. 

Tuli sattui 

olemaan heidän voimakkain opettajansa.

Muistatteko, kun yhden tanssijan piti palvella

vain yhtä elementtiä? Toisin on nyt. Nyt

on palveltava ja hallittava yhtä aikaa kaikkia. 

               

615

 

Runoillani on yksi lukija.  

Yksi 

r

ii

tt

ää

siihen, että runot ovat olemassa.

Ren-in, kuuletko? Siinä kaikki.

614

Tulen sambatunnille

      liian aikaisin, sillä Lontoossa 

         voi tapahtua mitä hyvänsä juuri silloin,

       kun haluaa vain matkustaa pisteestä

a pisteeseen e.

Peilittömän salin lattia on tanssittu kirjavaksi. 

Joissakin kouluissa passistat

ovat passistoja, fantasiat ovat fantasioita

      ja baianat ovat äitejä.

     Ehkä täälläkin

         (Lontoossa) 

           passistat ovat lapsia,

               fantasiat äitejä ja baianat

                     poissaolevia kummeja.

                   Täällä (Lontoossa) 

                  passista tulee 

         baianan tunnille

    oppimaan

      taitoja, 

         joita hän ei voi mistään 

                     muualta saada.

                Toisaalla,

             en kerro

           m  i  s  s  ä,

             valkoinen

                ja vanha

                baiana käyttää

                n-sanaa, eikä kukaan

              oikaise häntä.

         

Miten siellä 

                  (en kerro missä)

tanssijat oppisivat

    korjaamaan ryhtinsä

               ja ajastaan

jääneen baianan?

            

            Haluan käydä

  jokaisen 

 tapaamani 

sambistan kotona,

   jotta opin edes jotain

                  korjaamisesta. 

  Pikkuriikkiset takapihat 

                    ovat melkein

          kiinni lähijunien kiskoissa. 

                Talojen seinät ovat lähellä

                                  viereisten talojen seiniä.

         Kattojen yläpuolella kulkee juna.

     Miten silloin

         tulee uni?

                        

Tokiosta, 

       Lontoosta,

Turusta, Tampereelta ja Helsingistä

         ja Mynämäeltä,

                

    haen vain korjattavia samboja,

         toistuvia unia,

      jotka ovat tutunoutoja, 

              tuttuja, oudontuttuja ou

             toja tut tujaou tojatu t t uja, outo jatut

            tuja,

  tu ja

     et tu ja ettuja

                jaettu ja.

              

              

613

       Runoilijoiden pitäisi tanssia enemmän.

   Fantasian syntymäpäivillä tanssin niin,

 että tullessani lavalta

    tulen uimasta. Olen

       sukeltanut, kellunut,

       ollut perhonen, koira,

             sammakko, kissa. Olen

             kroolannut, tehnyt pellehypyn

            ja hukkunut. Riisun uimaperuukin

             uimakruunun, uimatopin, ui

        mahameen, uimakaulakorun,

          uimasukkahousut, uimajalkakorut

            ja uimakorkokengät. Riisun

               uimahihat ja -rinkan.

                  Irrotan uimasulat.

       

                      Puen 

                       päälleni arvet

                       peittävän

                        mekon,

                      

                       joka

                    osaa

                           

                            uida.

612

 

   Ren-in luopui monista turhista asioista

 vasta vanhana,

          siirtyi vasemmalle

               ja alkoi vihdoin luottaa 

                   tanssiin.

           Majassa oli tilaa kirjoittamiselle ja soittimille.

Keittiöpuutarhan vieressä mahtui liikkumaan. 

                        

          Tuuli ja puu opettivat miestä.

             

                    Vanhuus oli 

                        oikeaa aikaa.

                        

                         Harjoitella.

                     

             Keskittyä.

         Rajata

        huomio

            jalkojen

            ja käsien itsenäisyyteen

     suhteessa päähän.

  

611

 

Kiitos Ren-in!

Kiitos Stavros!

Kuudensadanyhdentoista runon

mittaisella rumballa on nyt nimi: samba.

 Koreografia ei käsittele mitään,

mutta kumartaa medikaalista,

 sosiaalista ja sosialistista

    mallia

           ja arvet paljastavaa

                 tanssimekkoa.

Sen diagnoosi,

   

        ja lääke on zuihitsu,

                 kirjallisuuden lajien

                      rampa kuningatar.

                     

 

610

 

Kohtaamiset paljastavat,

kuka osaa olla hyvä ihminen

ja kuka osaa vain tanssia hyvin.

Taiteilija pystyy molempiin.

609

 

Osata häipyä 

taustalle, kun astuu hahmona esiin. Osata hävitä

kuvasta

näkymällä.

Haluan tietää, missä se 

Bra Ja si pa li ni a 

on. Osaan tanssia siellä. 

608

 

Syön kylmää kirsikkatomaattihyytelöä.

Syön hyytelöä, jonka päällä on soijapapuja.

Syön hedelmähyytelöä. Olen 

    ruumiini lämpöinen hyytelö,

jonka silmämunat seuraavat 

vaunuissa liikkuvia merkkejä

koko matkan.

  Vien hyytelösormeni käsilaukkuni

      päälle ja piirrän

          näkymättömiä kuvia sen pintaan.

                Katakana, hiragana ja kanji.

                Jostain voi aloittaa.

               Viemisestä ja seu

                           raami

                         sesta.

606

 

Katsella omia lapsiaan 

  kuuntelemassa opastusta kielellä,

       jota he eivät tunne. Kuunnella 

          heidän kanssaan rytmiä 

       ja melodiaa. Olla

   näky

     mätön

       kysymys

         taiteesta

          ja sek

        sit

           yö

             stä Shimabarassa.

                        Shinjukussa

                           työ oli

                          esillä

                   eikä

        piilossa

   niin

kuin

 täällä.

         Lolitat

           seisoivat

    kyltit kädes

sään

   kadulla.

       Baarin

          ulkopuolella

               he makasivat

         kuvissa

           ilman kylttejä.

      

                Huom

                    ata op

                     paan

                       toist

                       ele

                   mat tavut.

                Huomata katto.

       Antaa varpaiden

     liukua mattojen

       pintaa pitkin.

          Levätä ta

       tamituok

        sussa. 

         Kat

    sella kuu 

   muutta, jota

        on katseltu

            kaue

              mm

            in

              kuin

                muoviäm

                             päreitä.

                       Katsoa telinettä, 

                    johon miekat 

                  jätettiin. 

                       Muis

                          unoh

                         taa

                          taa

                      kotona

           eteisessä 

 roikkuva 

            

                   miekka.

                       Muis

                         

                       taa

                       työ.

                    Muistaa

               tutkinto.  

             Tanssia

     haikuja.

 

     Ehdottaa

        klovnien

            haikupiiriä

                 Turkuun.