657

 

 

Sitkeys on näyttämön kannattelemista

halvaantuneella raajalla. Se on häikäisevä

taukoliike lavasteissa, kun normi ei säteile,

                     vaikka ripustaa itseensä valot.

Sitkeys on tarkasti harjoiteltu sivurooli,

jonka hilpeät värit vain toinen rampa näkee.

656

 

Klovni luulee, että sen sitkeys tulee kentältä,

jonka reunoille on vedetty valkoisia

viivoja. Klovni juoksentelee

pitkin poikin metsiä ja luulee, että sitkeys 

on peräisin polulta

      ja meren rannasta, jossa ilma

on raikkaampaa kuin salissa.

Mutta ilmalla, vedellä

ja juurten peittämillä poluilla 

ei ole tekemistä sitkeyden kanssa. Sitkeys on 

juurten alta 

esiin kaivetuksi 

                      tuleminen

siirtolohkareen painoisen kohtauksen jälkeen.

Sitkeys on suostumista tavalliseksi juuri silloin,

epäsymmetriseltä näyttäväksi,

         kun on energialtaan symmetrinen. 

      

Sitkeys saapuu 

    kentälle ilman kutsua

             ja asettuu radalle 

    luokittelemattomien 

välineidensä kanssa.

Nyt se huutaa

      tanssituolille tilaa

            käveleville tehdyssä koulussa.

 

655

 

Opettaminen on klovnerian korkein muoto.

   Klovneriaa ilman punaista nenää, ilman

          meikkiä, ilman hassuja vaatteita.

                Klovneriaa paljastamalla

                    persoona, sisäinen

                       esiintyjä niin,

                     

                         että koko luokka

                             liikuttuu siitä,

                             miten paljon

                              se osaa jo ja

                             miten paljos

                            ta sen pitää

                         vielä oppia

                         pois.

                           

   

             

654

 

Bussissa istuva Lehmä

miettii pahaa ja hyvää. 

         Ajatus tanssii kuin halaus.

       Joskus fantasialla (ehkä nuijakuukusella,

       ehkä hevoskastanjalla) on yhtä suuri energia 

       oikealla ja vasemmalla. Se tarkoittaa,

       että hyvää ja pahaa on yhtä paljon

                              molemmilla puolilla.

      Fantasia osaa tanssia Lehmänä,

   hyvästä ja pahasta jäkälästä syntyneenä,

       rytmiin syventyneenä, ikkunasta

         lentäneenä. Silloin voimien paikkaa

       ei liikauta enää mikään.

653

 

           Opin leirillä kolme hametanssia ja sen,

    että opettajista vain muutama hassu

näkee takanani

tutisevat 

voimalat.

   Opetan lapsille tanssit.

                   Laitokset jatkavat

                                hurisemistaan. 

                                                 Kysyn 

                     sambasiskoilta selitystä.

              Maailmat virtaavat sisään ja ulos,

        he sanovat.

   Joillakin ihmisillä 

    ne virtaavat toiselta puolelta sisään 

                      ja toiselta puolelta ulos.

          Joillakin molemmilta puolilta 

sekä sisään että ulos. 

Halvaantumisella

     on vain vähän, tuskin mitään

                tekemistä

                              sen kanssa.

652

 

Taiken johtaja kirjoitti:

    vammaisuus ei ole inspiraatiota 

      vaan arkipäivää. Luemme: antakaa 

                           te vammaisille työtä, 

                      palkkaa ja nimi, sillä

             taiteilija ei elä sillä

     tiedolla, että hän on 

 inspiroiva

 esimerkki

    hakemisen

        sitkeydestä.

     

Kuvittele: 

    53-vuotias vammainen tanssija,

   joka ei ole koskaan saanut myönteistä 

päätöstä Taikesta, saa sambaleirillä

  yhtäkkiä tietää olevansa inspiroiva.

       Tieto saa 

       vammaisen istumaan 

      bussissa ja ajattelemaan

               ylpeyttä.

         Hän

  ompelee

kimonon 

 ja ajattelee ylpeyttä, 

          opettaa lapsille tanssia,

opettaa toisille lapsille ompelua,

opettaa aikuisille ompelua ja tanssin historiaa

ja ajattelee

    ylpeyttä

        kuin ylpeys olisi 

   

   

   paralyyttista lihasta

      vihaisesti heiluttava barbi.

         

651

 

Hän antaa klovnille palautteen,

joka saa kuningattaret ja prinsessat

                        valkoisiksi kateudesta.

         He antaisivat oikean kätensä (huono kuva)

     siitä palautteesta. "Sinä inspiroit minua."

     Klovni vastaa: "Sinä inspiroit meitä."

Kuvassa ryhmä katsoo opettajaa ihmeenä.

Kuvan ulkopuolella ihmemies on aina joku muu

kuin kätensä levittävä, tanssikansaa siunaava paavi.

Pystyisinpä levittämään käteni noin,

sanoo valehteleva peili klovnille, rammalle.

Valkoisen,

       jolla on yhtä paljon

       maskuliinista ja feminiinistä,

molemmilla puolilla,

     ei tarvitse saada mitään

    mestarin inspiroimisesta,

                  ei mitään muuta kuin lämmin halaus,

          sillä valkoiset ovat inspiroituneet

    liian monta kertaa mustien taiteesta 

antamatta siitä heille mitään, kiittämättä, 

mainitsematta nimeä.

Leijuessaan ulos palloiluhallista klovni tietää,

mitä tunteet välittävät rakenteista.

 Maailmankuulu, maailmaan kuulumaton,

      kaksi viallista, virallista sambistaa 

haistavat joskus toisensa

eivätkä osaa ajatella mitään. 

Tanssiminen rampana klovnina

           sambamaassa

                   on sellaista.

650

 

  

Tie nousee.

Halvaantuminen on hyvä sana kuvaamaan onnistumista.

   Miten paljon saakaan aikaan, kun halvaantuu!

 Sambasiskot kuuntelevat vieressä.

     Silloin halvauksestaan parantunut

 sanoo, että minulla

    on yhtä paljon energiaa

           sekä oikealla että vasemmalla.

                      Se on kehu.

           Sanon olevani sinut

  kovan ja pehmeän kanssa. Olenko.

  Minä, joka nautin halvaantumisesta

       ja siitä, etten halvaannu koko ajan kokonaan.

Niinpä minä tyydyn

poksauttamaan käsityksiä halvaantumisesta 

rikki mieluummin kuin inspiroimaan.

                                 Sambasiskot!

Kun lakkaamme pienenemästä lempeästi,

            jotta parantuneet erottuvat,

     meistä tulee vapauden koululaisia.

 Silloin saamme olla hitaita. Saamme olla kömpelöitä.   

  Saamme tietää, mitä nimetön soittaja ajattelee.

          Sambasiskot. Olemme peili. 

      Kun joskus sorrumme karikatyyriin,

 teemme sen suurella rakkaudella 

liioitellen,

          liihotellen

                     lii lii, lii-o-lii-o

                                lii-o-lii [kovaa]

      lii lii, lii-o-lii-o

                                lii-o-lii [hiljaa].

      

    Hyvällä tuurilla

 äärijäät kuin hikiset viisaat päät

                        osuvat yhteen,

               ja tie painuu ja nousee taas.

       

649

 

Kuinka tulla rikkaaksi, kysyt.

Olla olematta tekemisissä

on joskus paras tapa säädellä tunnetta. 

Olla olematta sama kuin toinen

on joskus paras tapa pysyä kosketuksissa pohjaan.

Mutta miten tulla rikkaaksi, kysyt.

Kehno kuulee rakenteet. 

Hän osaa toistaa joka iskun. 

Kelpo kuulee senkin keskusteluna.

            Hän kehtaa kysyä ja vastata.

Keskinkertainen osaa vain hoitaa oireita.

       Päteminen on oire. 

Miten tulla rikkaaksi, kysyt.

648

 

Kolmikko meni tanssimaan yhdessä. 

Josephine Baker katseli taivaasta.

Alettiin valita musiikkia.

Kehno halusi lempimusiikkia. 

Keskinkertainen musiikkia, jonka tunsi.

Kelpo sanoi tekevänsä tanssin

                                    mihin tahansa.

Pantiin musiikki soimaan.

Kehno heitti kappaleen päälleen kuin vanhan peiton

               ja murahti ivallisesti sen alta.

Keskinkertainen teki

rakenteista huoneen ja huoneeseen oven.

Kelpo meni ovesta käytävään,

loikkasi pihalle, tönäisi keijut liikkeeseen,

                                       herätti myyrät 

ja antoi salamoiden valaista talon, huoneen ja peiton.

Ole rauhassa abstrakti, sanoi Baker.

647

 

Hirviö

      löysi positiivisen vammaisidentiteetin.

                           Niin positiivisen, ettei hän

           

                                               tule ikinä löytämään

                                                  mitään vikaa 

                                             siitä.

                                     Itsenäisen 

                            elämän liike!

                 

                      

                                  Olemme valmiita

                     keskustelemaan hänestä.

646

 

Alamme pitää

       luonnonlakina 

              huoneista kuuluvaa huutoa.

Käymme vastaanotolla puhumassa siitä.

          

     Ihmettelemässä.

Isämme eivät käyneet.

   Puhumassa. Ihmettelemässä.

                          Eivät isiensä isien huudosta.

     Kysymme. Jostain

          tuo 

               vankkumaton                    

            

                     

                

      rakkaus 

   

huutoa

       

          

           kohtaan

                on tullut.

             

        

                          Tuo posi.

                            Kuuletko,

                   itsenäisen elämän liike!

       

 

      

      

               

           Haluamme

         

  itsenäisen

elämänsä huutajille

                  

      liian kovaa koulua,

        liian kevyesti pehmustettua,

              haluamme viedä heiltä kohteen pois.

                   

           

                   Haluamme

                äideille

                vapautta.

               Silloin näemme

       onko posi

              

               niin 

                 kova, niin posi kova,

             

             että

         

    se

         

        pärjää.

                

    

645

 

Tulemme lattialuukusta ja kattoikkunasta.

Tul emmetu lemme tule mme

edestä. Takaa. Sivusta 

         uudestaan ja uudestaan 

         tuomareiden eteen.

               Unessa un essau nes sa

           olemme muusia

      kulkueessa.

          Päämäärätön

          joutenolomme liikkeessä 

                 lähenee

 

      maratonia.

Ja kun soolot päättyvät, kumarramme yleisölle, 

Freudille ja Jungille. 

He uskoivat aluksi joka liikkeen.

Nyt Freud ja Jung tanssivat

ja kumartavat naisille, jotka luottivat isiin.

Äänet rätisevät 

fonografista ja gramofonista, vanhentuneet 

      lau   lut.

           Mestarit keksivät aina uusia tapoja seurata.

          

644

Se on pelkkää teatteria,

sanomme politiikan eliitin puheista.

Vesimelonimekot vyöryvät kadulle.

Äidit laulavat kesästä. 

Sambakansa kuulee ja näkee sen, 

vaikkei kuulisi eikä näkisi.

Vapauden koulu tietää, kenet se haluaa vapaaksi.

Osaamme hedelmäkieltä. Pelkkää teatteria,

sanoo eliitti.

643

 

Kun hidasta naista

       luullaan varkaaksi

           siksi, että hän on juuri tullut taloon

hänestä tulee talo,

glitterillä päällystetty,

aidompi kuin vajoavasta rakennuksesta,

jonka ohi ihmiset kulkevat näkemättä sitä.

Ja hänestä tulee

          jokaista 

               talossa edes takaisin

ilman hissiä ontunutta harmaata,

tapettiin kadonnutta rampaa todempi rampa,

nolompaa katsottavaa kuin tanssikohtausten ontuvista feikeistä.

642

 

Runot vain nauravat kirjoille, joihin sattuu.

Ei noin saa tehdä, kirjat huutavat.

Teidän pitää olla osa meitä, ne huutavat,

kun runot repäisevät 

itsensä irti ja lähtevät tanssimaan.

             Kirjat loukkaantuvat, kun ne törmäävät

                     tanssiviin

                                    runoihin,

sillä ne pystyvät vain kääntämään selkänsä niitä kohti.

Lasten tunneilla runot 

tekevät, mitä niitä huvittaa.

Ne menevät rinkiin

ja leikkivät hippaa.

Aikuisetkin haluavat leikkiä,

vaikka pystyvät olemaan

vain hyllyyn nostettuja kirjoja. Niiden 

täydellisen suoria rivejä.

Ei noin saa tehdä,

ne ajattelevat, kun joku repäisee itsensä

irti ja juoksee ympäri salia. Peileihin sattuu.

641

 

Leijumme hetken eteenpäin

silmät kiinni, suu auki, kieli ulkona

ennen kuin lähdemme nousemaan kohti uutta pohjaa.

Aina tulee jokin pohja vastaan.

Ja sen saavutettuamme

ajattelemme, että 

käsisamba

on paljon hauskempaa kuin tämä. On sävy outo sen.

Kuin lapset

me kuuntelemme satua.

Kuuntelemme riemukkaina valvoen, palvoen Laylaa. 

Asakusassa vaunu söi tanssijan.

640

 

Tanssimme Tokioon tanssimatta sinne.

Vilkutamme junan ikkunasta henkilökunnalle.

Katselemme kotikaupungissaan lomalla olevia. 

Nojaamme laitoihin kuullaksemme kaukana humisevat keskustat.

Kysymme taasko on ilotulitus.

Soitamme neuvontaan ja kysymme,

miten lamppu sammutetaan,

missä kimono puetaan päälle ja missä se riisutaan.

Tyynnyttelemme itseämme toteamalla, että vain pieni osa 

suomalaisista osaa esittää suomalaista. Vain pieni osa 

brasilialaisista osaa esittää brasilialaista. Vain pieni osa 

suomalaisista osaa esittää brasilialaista. Vain pieni osa

japanilaisista osaa esittää japanilaista

tarvitsematta jatkuvasti apua.

639

 

Opettaja läimii poskiaan. Olkaa nyt hereillä, hei!

Olkaa nyt edes hetken!

Urheilijoita!

Ja ajatukseni alkaessa harhailla

paikassa, joka on vapauden ja kovuuden sekoitus,

minä sanon:

"Näin urhea olen vetelänä!" 

Oikeillani on oma paikka vapauden koulussa,

kovilla vasemmillani kovassa.

638

 

                            Asakusassa on karnevaalit,

                  Turussa on pride.

       Kulkueet etenevät kadulla.

Nähkää itsenne esityksinä, ne sanovat.

Samba on kova ja vaativa 

kolmessakymmenessäviidessä asteessa.

                              Mutta vakavaa se on vasta 

                      neljässäkymmenessäviidessä

         asteessa tanssipuvun sisällä,

   kun kriittinen kynnys ylittyy, 

               ja vapaudenkoululainen

                      meinaa kaatua 

                      - muttei keikahda vielä kumoon -

                      vaan jatkaa laulamista 

         siitä, mitä kesä

           tekee koululle,

              kadulle

          ja vapaudelle.

            

                         Pride on 

                viidessätoista asteessa 

                                    kova ja vaativa.

                   Mutta vakava se on vasta nyt,  

             kun vapaudesta ja koulusta

         

 on tullut peh  me  ää

          ( ko    vaa).

     

637

 

    Keskellä hurjuutta

 

  

       vaikeintahan ei ole sivaltaminen

           eikä nopea temppu.

         Vaikeinta on oppia pitämään tauko 

      nelosella. Hiljaisuus,

   toimettomuus, 

      on kaikkein vaikeinta hurjuudessa.

636

 

Päivä

nä, jona

en tanssi

lainkaan,

viitta on

runo. Jätän 

siihen öljytahra

n ja väärin ommellun

kulman. Jätän merkin ru

noi lija jas ta ja toi sen  ko 

nees ta, rakkaastani, Japanis

sa tehdystä, joka  osaa   lukea

runoja ja  niiksi pukeutuneita.

635

 

Laila Kinnunen laulaa:

"Ala kun on pienin parketin, 

    paras tapa liikkua on tietenkin 

hand jive."

Ja koska kuulen kaiken sambana,

    unohdan jiven.

   

Oikeani muuttuu tunti tunnilta pienemmäksi.

     Mikä sellaisenkin tanssin nimi on? 

                  mietin

             ja teen tilaa lapsille. Siksi

        jokainen saa kaksi kummia.

             Ei liikuntaa oo helpompaa, 

              laulaa Laila Kinnunen.

                 Niinpä ohjaan

                kummit lasten luo,

                        yksi jokaisen oikealle, 

                   yksi vasemmalle puolelle,

                          ja sanon mitä ajattelen:

                              tuo katossa riippuva mekko 

                     on pyörinyt niin paljon,

        että kummit ovat ottaneet

      sen asuinpaikakseen.

                  Ne ovat rakentaneet

                   kotinsa hitaasti 

     vuorin sisään.

 Ja kummit

  täytyy pitää

   liikkeessä.

    Muuten samba 

     sammuu.

    Ja lapset riehuvat niin,

että rummut 

   alkavat soida

        heissä.

           

             Kummit hakkaavat käsiään yhteen

                       ja huutavat:

                 

              Vasen muuttuu aina vain

        suuremmaksi!

    Sellainen

   tanssi

on hi

tain

 mah

    dol

       linen

         hand jive.

                

                        "Voit istuessas oppia sen",

                                            

                                      Laila Kinnunen vastaa.

                                      "Kädet vastakkain 

                                        nyt iske vain."

                        Kuulen senkin sambana

            ja vien kädet kauaksi toisistaan.

634

 

Emolehmä

     haluaa tanssia kasvina, eläimenä

                              ja ihmisenä.

          Se osoittaa sorkallaan

             merta ja jylisee:

                      niitty kiehuu! 

             Puhaltakaa levät pois!

Älä juokse liian lujaa, viisaus neuvoo

                    Keisarillisen palatsin lähellä.

Mutta lattian alla asuvat on pidettävä liikkeessä.

         Sivuilla leijailevat on pidettävä ilmassa.

          Taivas on pidettävä täynnä sähköä. 

Siksi on poljettava maata,

on iskettävä oikeaan ja vasempaan.

                            on napattava salamat.

                                 

                    Kummit laskeutuvat,

        kun emolehmä lakkaa

                 liikkumasta. Niin se on.

                     Mutta ne saavat levätä

         vasta, kun sarvipää nukkuu.

633

 

Ajanlaskun alkuun oli matkaa 2200 vuotta.

Kirjaan oli matkaa paljon enemmän,

kun savi suostui muistamaan naisen runot,

kun Enheduanna kirjoitti työkseen.

Kirjailijat kirjoja edeltävältä ajalta

ja kirjailijat kirjojen jälkeiseltä ajalta

osaavat laittaa kädet saveen.

Kun kirjat nukkuvat, runot tanssivat.

Kun runot tanssivat, kirjat nukkuvat.

Enheduanna teki hymneiltä kuulostavia toimintaunia,

eloon jääneitä kuvia.

Nyt kirjoilta näyttävät mekot

ja mekoilta näyttävät kirjat kasataan ringin keskelle

majaksi (uuniksi),

ja runoilijan tärkein tehtävä on nukkua.

Runot tanssivat aamuisin.

632

 

Unohtaa, miten tehdään mekko.

Unohtaa, miten hitsataan päähine. Unohtaa aaltojen kokoaminen vaunuun.

Vaunu on lavaste, jonka päällä klovni unohtaa sanat.

        Kirja on lavaste,

                jonka kanssa klovni unohtaa sanat.

                                   Tans   siru   nous

  

               on       

                          pala kurkussa,

                

                arvaus ja lämmittely,

             muovautumaisillaan 

        oleva kulkue, rivejä 

              koossa pitelevä

          kylkihengitys,

         jonka voi muistaa.

631

Alku on aina helppo.

Riodejaneirolaiset tulevat nauramaan teille,

kun puhutte heille Brasilian portugalianne, brasilialainen opettajamme sanoo

Joensuussa. Riodejaneirolaiset ovat sellaisia, hän sanoo.

Ja he tulevat matkimaan teitä rumasti

ja keksivät teistä vitsin.

Sambankin alku on helppo. Täytyy vain pysyä liikkeessä.

Turkulaiset tulevat nauramaan, kun näytän heille 

aloittajien samban muualta kuin Turusta,

vaikka sambaajat ovat kansa kaupunkien sisällä,

jumissa 

lattiaa vasten,

kotiensa rajoille kotinsa pystyttäneinä.

630

Ennen lähtöä lajittelen kirjat. 

Kolme kassillista poltettaviin

ja kolme tanssittaviin. Menen kirjojen

kanssa pihalle. Asettelen ne ympäriinsä.

Kirjat eivät liiku. Ojentelen niitä

jokaiselle, joka kulkee ohi. Mutta kirjat eivät liiku.

Kaksi kassia lähteen palvelutaloon

ja yksi antikvariaattiin. Kauppias 

sanoo, etteivät nämä kirjat liiku.

Otan yhden kirjan mukaani. Vien sen kaksi kertaa 

väärälle raiteelle ennen kuin löydämme junaan,

jossa nuoret tirskuvat hysteerisinä.

Kirja pyytää minua katsomaan itseään.

Ja me vain olemme tekemättä mitään.

Mutta kaikessa liikahtamattomuudessamme

kihisemme iloa,

sillä kuulemme jo ovelta,

että Sumida kestää kovuutta ja pehmeyttä.

Hyppäämme liitoon ilman peilejä,

ja hikeä lentää soittajien kasvoille. Mitäs tulevat

niin lähelle.

Illalla aivastan aukeaman täyteen näkymätöntä liikettä, 

ja Shinjuku hiljenee pöytämme ympärillä,

sillä vain moukka aivastaa ravintolassa.

629

Klovni haluaa tanssia ringissä.

Se jynssää koulunsa peilit kiiltäviksi,

jotta yksi rinki näyttäisi kahdelta.

Klovni meinaa pyörtyä riviin,

sillä samba on klovnille kova. 

Puhdas peili näyttää, miten kova.

Vapauden koulun saleista on purettu peilit pois.

Soittaja on tanssijan peili, tanssija soittajan peili.

628

 

Meillä on junassa tänään viisi laulua,

sanoo konduktööri klovnien noustessa kyytiin.

Laulua! huutaa Ellen. Vaunua! huutaa Esteri.

Julma enkeli latelee keyboardilla teesinsä.

Sisällä oleva lapsi kantaa vastuun laulamisesta.

Klovni kelluu klovnin rinnalla paikasta toiseen.

Suojuksia irtoilee, vöitä lentelee, klovneja putoilee.

Minuutteja uppoaa jonnekin, mistä niitä ei saa enää kiinni.

Improvisaatio sietää niitä, jotka sietävät improvisaatiota.

Pöhköys on rehellistä työtä.

627

 

Pää täynnä

fantasioita ompelen kimonoita.

Nämä fantasiat osaavat olla riveissä ja ringeissä,

ja ne ovat olleet niissä niin paljon,

että tunnistavat toistensa

lantiot ja takapuolet

paremmin kuin toistensa kasvot.

Illanvietossa paperittomat

      ragdollit saavat hepuleita.

               Fantasiat nauravat kaiken

      puurtamisen ja sitkeyden 

sohvan alle. 

Ne räkättävät ja hihittävät

   saamatta jääneet kunniamaininnat

          ja anteeksi antamattomat

       maininnat

    pöydän alle

 

paperittomien 

   ragdollien seuraksi.

        Fantasiat tietävät: 

                

                      eläimen

                   aisteilla

               pärjää

                    

                siihen asti, että

                  

                    Tokio muuttaa Turkuun.

 

626

 

                Se, miten 

             minulle 

          ollaan, ja

       kuinka olen,

   on yhteinen pyörre.

Megametropolin samba-asukkaat

ovat ottaneet kainaloonsa

      pikkuriikkisen,

           ja tässä 

            sitä nyt

              mennään.

                    Pyörin, siis olen.

     

                 Rytmi 

       avau

 tuu,

     kun

         ryhtyy

              rytmiksi.

     

                     Ja jo ovelta näen,

                          että Sumidassa baiana pyörii

                                   eri tavalla kuin Turussa.

                           Katson mallia hänestä,

                    joka on pyörinyt

         kaikkein vähiten.

             

  Ja sitten

          pyörittelen silmät, kädet

                        uneen ja hereille.

                    

625

 

                 Klovni on tanssinut 

         peileihin päin 

  niin paljon, että

    siitä on tullut

          kova ja kestävä.                  

                  Nyt klovni on vetäisty

                            rinkiin, joka sanoo: 

          Olet me sellaisena kuin olet.

       Se vaatii toisenl

  aista kovuu

tta, ke

    stävyyttä. 

        Tännekö asti 

                    piti tulla?

                         kysyy

                     klov

                   ni.

   

      

624

 

Pimenevä Shibuya on ikkunasta katsottuna uusi laji.

Ylitämme ensin kävellen ja tuolilla,

sitten liikennevälineessä 

risteyksen, oman ymmärryksemme.

Nyt kyytiin tulee toinenkin pyörätuoli.

Sen käyttäjä komentaa kuljettajaa 

lähes äänettömästi,

sitten äreästi ja lopulta itkien

Ei! En halua turvavyötä!

Korvanapeissa soi, ja naputan

sormella istuimen pintaa.

Matkatoverimme ja me

ylitämme risteyksen toisensa jälkeen ilman vyötä

ja laulamme

pa   ra 

ramm para

pa   ra 

ramm  para, 

para mmm

 pa ra,

para  mmm

pa   ra, 

mm para

 mpa 

    mpa

      pa ra

mm para

  mpa mpa 

    para

mpa 

ra m pa ra

mmmm

parampa.

Ra    mmm

para 

mpa

ra mmm

para 

mpa

ra.

623

 

Aloin

                          juurtua

                                    vapauden 

                                             koulun ilmaan, 

                            

                                               sen mahaan ja maahan,

                                      sen mereen ja pehmeään liekkiin,

                               jo astuessani saliin,

                    sillä klovni 

                osaa 

     kuunnella.

                    

          

Vältin      

           menemästä

                         eteen,

                               keskelle,

                                      paikkaan,

                                            jota tarjottiin

                             

                                                         urheilijalle.

                                

                                       Sivusilmälläkin

                                näki

            iskujeni raivon.

                       

Miten kovilta 

      tunneilta tulet?

                       minulta kysyttiin

                                         tanssimalla, 

                                                      soittamalla.

622

 

Ilmestyä harjoituksiin

ja tulla kohdelluksi tulevana kuninkaallisena.

                 (Sellaista ei opetettu kotona.)

    Kaikkein uloimpana värisee soittajien rinki, 

 kaikkein sisimpänä tanssivelhojen.

    Sumidaan asti piti tulla 

                       kokemaan tämä 

                             kolmella kehällä annettava

     hoito,

jossa muotoaan hakeva

              saa ratsastaa aalloilla.

Se saa näyttää, mitä se osaa. 

Sen annetaan valita.

Sitä kannatellaan loppuun asti,

ja siltä vaaditaan kannateltuna olemisen

                                           kestäminen. Se

                   nuollaan ja taputellaan

                otsasta päkiöihin,

                                 kiiltäväksi ja säteileväksi.

621

 

Vapauden koulun jumalaisesti tanssiva,  

       ihana lipunkantajanainen

tuo tuolin ja laskee sen viereeni. Istun,

mutta hän hätistää minut huvittuneena pois,

       sillä hän toi tuolin laukulleni, ei minulle.

                    Tanssijoiden ja soittajien reput 

        ovat rivissä lattialla seinää vasten. 

Vasta kun lihakset alkavat

     hiljaa huutaa apua, minä lasken

       takapuoleni vasemman reunan

           varovasti

        sen tuolin reunalle,

      jolla kunniavieraslaukkuni istuu jo

    hihnat levällään keltainen Amnestyn pinssi 

   loistaen harmaata pintaa vasten.

       Tanssiiko vapauden koulu 

            koskaan

              kadulla

               laukkujen,

          naisten

      ja miesten

          

             tas

       a-a

        rvon

         puolesta,

                minä 

                   kysyn

                   tanssien,

                   takellellen,

                    

                    baletilta

                  (sambalta)

                     ja otan

               kuvan talosta,

      jonka seinässä on sana

    Brother, sama sana kuin minun

  s    a    u       m      u       r    i   s   s  a n  i,

 joka       ei       koskaan     pyydä       mitään,

ja ihmeellisessä suorao m m el k o n e essani,

  tuossa luotettavaakin luotettavammassa

veljessä (siskossa), joka pyytää   v   a  i   n 

   j  o  s k    u   s          h  a  r   v  o  i    n 

     l  o   r   au  k   s e n       ö  l j   y  ä

         sisällään      sijaitsevaan 

                           järveen.

         

620

 

Naiselle, joka näkee toistuvaa

unta saastaisesta vessasta:

Menet ovesta sisään. Joku on saanut

kongressipaikalla sellaisen hädän,

että koppi on räjähtänyt.

Sontaa on käsittämättömän paljon 

ja se on lentänyt seinille merkillisellä voimalla.

Miten tämä on fyysisesti mahdollista, mietit

     ja löydät tilaa tarpeillesi yhtä kerrosta ylempää.

Joku siistii kopin seuraavaksi päiväksi. Joku

huuhtelee kaakelit Hanoissa,

      koskee jonkun toisen kipuun

      

                                  ja pesee sen pois.

                  Kukaan muu kuin sinä

              ei uskalla mennä 

                          siihen koppiin enää. 

Palaat Barcelonaan. 

Pyyhit takapuolesi omaan esitelmääsi, 

koska lentokentän vessasta on paperi loppu.

619

 

Bishop vaivasi runojaan

kokoelmien muotoisiksi.

Kääntäjä valitsee itsensä

näköiset, yhden ulkopuolisen 

ja yhden kokoelman kirjaansa.

Etsimme Japania Matkakysymyksistä, 

sillä Japanimme on Brasiliassa ja

Brasiliamme Japanissa.

Pinnan alla on aina karvaista jazzia,

                 hiirentappajien kappaleita,

    Rikkaruohon kuuloisia sambaunia,

vapauden koulun vastauksia 

                   yhtenäisyydelle.

         

618

 

 Kun kadulla tulee vastaan

    Palestiinan puolesta etenevä

                 mielenosoituskulkue,

                          on painettava

                   nappia, hyp

          ättävä ulos bussista 

       ja mentävä mukaan. On 

            jatkettava kotimatkaa

                   vasta sen jälkeen,

                   ommeltava 

              jalkakoruihin 

             kuminauhat

               nopeammin

           kuin ajatteli

           pystyvänsä, 

          meikattava

         ja puettava

         ja tanssittava

      työväentalolla

      sambaa, sillä

   sellaista on 

   samban ilo.

  Ihmiset täyt

  tävät vielä

     vuosia ja 

         

            kutsuvat

             toisensa

               juhlimaan.

             On us

       kallettava

    katsoa tal

      lenne ja nähtävä

          korkokenkien päälle

               isketty huojuva nakki.

                  On osattava nau

                  raa ääneen

             ja toivoa

        seuraa

    vaa

kei

kk

 aa.

         

      

          Kaiken

        ehtii, 

        mikä

          on tär

           keää:

             lukea

             Bishopin

              Hirven, ker

          ätä mustahe

          rukat, tai

         ttaa mat

        kat

      ilman

      

                 kulkueita.

   

 

                 

          

       

         

617

 

Ajattelen Japania koko ajan.

     Ajattelen vaaleja ja Shinjukun

          kadulla kampanjoivaa ehdokasta.

            Ajattelen julisteissa poseeraavien 

         ajatuksia siviilien

      näännyttämisestä

    nälkään. Ajattelen 

   Palestiinaa ja Suomen 

 ministereitä kulkemassa

    kokouksesta kokoukseen 

      huppu päässään

      ja viikate puseron 

   sisällä piilossa.

      Poimin viinimarjapensaan tyhjäksi

        samalla, kun ajattelen sambaa Japanissa

          ja Japania sambassa. Nostan perunoita

      ja panen ne kiehumaan.

       Ajattelen laulajaa

     kysymässä, kuka minä olen.

Ajattelen tulevan passistan pyörivää rintakehää.

Ajattelen tamborimin soittajan iloisia kasvoja 

              ja jomotusta hänen kädessään.

     Ajattelen lipunkantajan suoraa selkää.

  Ajattelen lipun suojelijan ojennettua nilkkaa.

     Ajattelen sambistan hyppyä,

       joka on juuri sellainen

        kuin sen pitää olla.

        Ajattelen kyykkyyn

       laskeutuvaa lasta

       Gazassa ja

           kipua polvessa.

     Ajattelen kaikki

  vapauden

koululaiset

 työpaikoilleen 

ajattelemaan 

     Gazaa ja sambaa

                 maanantaina.

                 Perkaan perennamaan rikkaruohoista.

                             Kumoan ruohot kompostiin.

                Ajattelen baterian johtajan nuoruutta

       ja chocalhoa, joka hajoaa kesken soiton

        ja leviää.

        

616

 

Vammaiset tanssijat majailivat hökkelissä!

Kiitos tiedosta Pölkki, kiitos tiedosta Ren-in!

Se, mistä tuli sai alkunsa, on vähemmän tärkeää 

kuin se, että vammaisilla tanssijoilla

oli varaa pelkkään hökkeliin. 

Tuli sattui 

olemaan heidän voimakkain opettajansa.

Muistatteko, kun yhden tanssijan piti palvella

vain yhtä elementtiä? Toisin on nyt. Nyt

on palveltava ja hallittava yhtä aikaa kaikkia. 

               

615

 

Runoillani on yksi lukija.  

Yksi 

r

ii

tt

ää

siihen, että runot ovat olemassa.

Ren-in, kuuletko? Siinä kaikki.

614

Tulen sambatunnille

      liian aikaisin, sillä Lontoossa 

         voi tapahtua mitä hyvänsä juuri silloin,

       kun haluaa vain matkustaa pisteestä

a pisteeseen e.

Peilittömän salin lattia on tanssittu kirjavaksi. 

Joissakin kouluissa passistat

ovat passistoja, fantasiat ovat fantasioita

      ja baianat ovat äitejä.

     Ehkä täälläkin

         (Lontoossa) 

           passistat ovat lapsia,

               fantasiat äitejä ja baianat

                     poissaolevia kummeja.

                   Täällä (Lontoossa) 

                  passista tulee 

         baianan tunnille

    oppimaan

      taitoja, 

         joita hän ei voi mistään 

                     muualta saada.

                Toisaalla,

             en kerro

           m  i  s  s  ä,

             valkoinen

                ja vanha

                baiana käyttää

                n-sanaa, eikä kukaan

              oikaise häntä.

         

Miten siellä 

                  (en kerro missä)

tanssijat oppisivat

    korjaamaan ryhtinsä

               ja ajastaan

jääneen baianan?

            

            Haluan käydä

  jokaisen 

 tapaamani 

sambistan kotona,

   jotta opin edes jotain

                  korjaamisesta. 

  Pikkuriikkiset takapihat 

                    ovat melkein

          kiinni lähijunien kiskoissa. 

                Talojen seinät ovat lähellä

                                  viereisten talojen seiniä.

         Kattojen yläpuolella kulkee juna.

     Miten silloin

         tulee uni?

                        

Tokiosta, 

       Lontoosta,

Turusta, Tampereelta ja Helsingistä

         ja Mynämäeltä,

                

    haen vain korjattavia samboja,

         toistuvia unia,

      jotka ovat tutunoutoja, 

              tuttuja, oudontuttuja ou

             toja tut tujaou tojatu t t uja, outo jatut

            tuja,

  tu ja

     et tu ja ettuja

                jaettu ja.

              

              

613

       Runoilijoiden pitäisi tanssia enemmän.

   Fantasian syntymäpäivillä tanssin niin,

 että tullessani lavalta

    tulen uimasta. Olen

       sukeltanut, kellunut,

       ollut perhonen, koira,

             sammakko, kissa. Olen

             kroolannut, tehnyt pellehypyn

            ja hukkunut. Riisun uimaperuukin

             uimakruunun, uimatopin, ui

        mahameen, uimakaulakorun,

          uimasukkahousut, uimajalkakorut

            ja uimakorkokengät. Riisun

               uimahihat ja -rinkan.

                  Irrotan uimasulat.

       

                      Puen 

                       päälleni arvet

                       peittävän

                        mekon,

                      

                       joka

                    osaa

                           

                            uida.

612

 

   Ren-in luopui monista turhista asioista

 vasta vanhana,

          siirtyi vasemmalle

               ja alkoi vihdoin luottaa 

                   tanssiin.

           Majassa oli tilaa kirjoittamiselle ja soittimille.

Keittiöpuutarhan vieressä mahtui liikkumaan. 

                        

          Tuuli ja puu opettivat miestä.

             

                    Vanhuus oli 

                        oikeaa aikaa.

                        

                         Harjoitella.

                     

             Keskittyä.

         Rajata

        huomio

            jalkojen

            ja käsien itsenäisyyteen

     suhteessa päähän.

  

611

 

Kiitos Ren-in!

Kiitos Stavros!

Kuudensadanyhdentoista runon

mittaisella rumballa on nyt nimi: samba.

 Koreografia ei käsittele mitään,

mutta kumartaa medikaalista,

 sosiaalista ja sosialistista

    mallia

           ja arvet paljastavaa

                 tanssimekkoa.

Sen diagnoosi,

   

        ja lääke on zuihitsu,

                 kirjallisuuden lajien

                      rampa kuningatar.

                     

 

610

 

Kohtaamiset paljastavat,

kuka osaa olla hyvä ihminen

ja kuka osaa vain tanssia hyvin.

Taiteilija pystyy molempiin.

609

 

Osata häipyä 

taustalle, kun astuu hahmona esiin. Osata hävitä

kuvasta

näkymällä.

Haluan tietää, missä se 

Bra Ja si pa li ni a 

on. Osaan tanssia siellä. 

608

 

Syön kylmää kirsikkatomaattihyytelöä.

Syön hyytelöä, jonka päällä on soijapapuja.

Syön hedelmähyytelöä. Olen 

    ruumiini lämpöinen hyytelö,

jonka silmämunat seuraavat 

vaunuissa liikkuvia merkkejä

koko matkan.

  Vien hyytelösormeni käsilaukkuni

      päälle ja piirrän

          näkymättömiä kuvia sen pintaan.

                Katakana, hiragana ja kanji.

                Jostain voi aloittaa.

               Viemisestä ja seu

                           raami

                         sesta.

607

 

Miksi he lähtisivät,

   kun he edelleen uskovat? Uskovat,

                           ettei mikään ole niin

                                            hyvää kuin

                                                       

                                                     hyvä

                                                 

                                       työpai

                             kkaju

                    oru?

    Miksi he

           hylkäisivät

                      

                        

                            tarinoidensa

                      

                lähteen?

Itken kuumassa

Japanin-ikävää.

Kaipaan kau

punkeja

ilman

tupa

kan

sa

vua.

Kaipaan

kaupunkeja,

 joissa saisin

    heti potkut.

       Tänään tein

        neljä tuntia työtä

         35-asteisessa ompelimossa.

            Odotin bussia kymmenen

minuuttia. Odotin ilmastoitua

bussia tupakansavussa.

                        Kaksi miestä kävi

               pyytämässä

      rahaa.

606

 

Katsella omia lapsiaan 

  kuuntelemassa opastusta kielellä,

       jota he eivät tunne. Kuunnella 

          heidän kanssaan rytmiä 

       ja melodiaa. Olla

   näky

     mätön

       kysymys

         taiteesta

          ja sek

        sit

           yö

             stä Shimabarassa.

                        Shinjukussa

                           työ oli

                          esillä

                   eikä

        piilossa

   niin

kuin

 täällä.

         Lolitat

           seisoivat

    kyltit kädes

sään

   kadulla.

       Baarin

          ulkopuolella

               he makasivat

         kuvissa

           ilman kylttejä.

      

                Huom

                    ata op

                     paan

                       toist

                       ele

                   mat tavut.

                Huomata katto.

       Antaa varpaiden

     liukua mattojen

       pintaa pitkin.

          Levätä ta

       tamituok

        sussa. 

         Kat

    sella kuu 

   muutta, jota

        on katseltu

            kaue

              mm

            in

              kuin

                muoviäm

                             päreitä.

                       Katsoa telinettä, 

                    johon miekat 

                  jätettiin. 

                       Muis

                          unoh

                         taa

                          taa

                      kotona

           eteisessä 

 roikkuva 

            

                   miekka.

                       Muis

                         

                       taa

                       työ.

                    Muistaa

               tutkinto.  

             Tanssia

     haikuja.

 

     Ehdottaa

        klovnien

            haikupiiriä

                 Turkuun.

                

                  

                  

             

   

605

 

Älä katso ihmisiä liian tarkasti, neuvon itseäni,

kun menemme lähijunaan ilman opasta.

Löydämme oikeaan hissiin ja vasemmalle raiteelle

neljän ihmisen ja yhden pyörätuolin laumana. 

Täydessä vaunussa

nainen katsoo minua silmiin. Hän

sulkee ja avaa silmät hitaasti kuin puhuisi

kissalle. "Tämä vaunu tulee täyteen."

Alessi sanoi jotain sellaista, että jos

pystyy liikuttamaan silmiään,

pystyy tanssimaan. Vastaamme "Jos ei enää pysty

liikuttamaan silmiään, pitää pysyä tanssijana."

Perillä tanssijat 

tulevat juttelemaan 

kanssamme ennen esityksen alkua

ja esityksen jälkeen. Muuttaisin Asakusaan heti.

Menisin tanssikabareehen klovniksi

itkettämään tarinoillani kaiken maailman sambistoja.

604

 

Kamejimagawan puiston kohdalla

Tokio näyttää vähän Lontoolta,

Lontoolta ilman ihmisiä.

Talojen välissä roikkuvilla kaapeleilla

varustetulla Lontoolta. Lontoolta,

jossa on helppo liikkua pyörätuolilla.

Kerrostalojen lomaan on jäänyt omakotitalo ja

rakentamaton tontti. Ylitämme

tyhjän risteyksen,

ytimessä.

Maistamme sakea viimeisenä iltana.

Kuva etiketistä. Kasa 

tyhjiä pulloja hotellihuoneessa Rodoksella,

vanhempieni juomia. Minulla on kuva niistä.

603

Astun kuvitteellisten kotiin,

jossa valokuvaaminen on kielletty.

Takenori Otaken puvut kaipaavat vain Harajukuun eksynyttä sambistaa,

jolta puuttuu mekko.

Rinkka, päähine ja jalkakorut on 

tehtävä itse. 

Niin kuin ne on tehtävä joka tapauksessa

ellei satu olemaan liian suuri palkka.

Mies taivuttelee rautalankaa 

tanssilattian reunalla Vapauden koulun

harjoituksissa. Nyt ymmärrän.

602

 

                  Menen

    liikkeeseen. 

Luulen

 sitä

    kir

            jak

       

            aupaksi, mutta

 

       siellä myydään

  silmälaseja.

 Pokia ja kirjoja 

on siellä kaikissa tasoissa

             toistensa lomassa.

            Kysyn löytyykö

                     kortteja.

                          Niitä löytyy

                             takah

                                 uoneesta.

                                Yhdessä

                                  on

                             kuva

             nuoresta

       naisesta

            pianon

                ääressä,

                     isoäidistä.

                          Menemme

                     pysäkille.

             Odotan

       bussia

 väärästä

suunnasta.

  Huomaan vas

     emmanpuoleisen

          liikenteen vasta silloin.

                Mietin, millä laseilla olisin

                                 huomannut

   

           sen heti.

601

 

         Naiset vetävät käsiinsä

auringolta suojaavat irtohihat

ja lähtevät polkemaan tunnille. 

Sambakoulun lipussa on aurinko. 

         Kuinka kuuma

               kesä voi olla, he kysyvät laulaen

                   ja näyttävät, miten sambaan

                      pannaan

                         j-pop-liike.

Aseman pihalla on vesisuihkuja,

                joiden alla 

                       istutaan

      vaatteet päällä,

jotta jaksettaisiin

   matkustaa.

    

        Pumput suoltavat kylmää ilmaa

                huoneisiin. Kylpyhuone

    muuttuu napin painalluksella

kuivauskaapiksi. 

    Itsensä saa kuivaksi ilman pyyhettä.

600

 

Katson viljelypalstoja junan ikkunasta.

        Nipistän itseäni varmistuakseni siitä,

               että olen täällä.

        

         Syön edamame-papuja ja itken.

  Tuhat vuotta vanha tanssitaide

tarjoillaan eteeni.

    

      Nauratte minulle,

     kun sanon, että

ymmärrän kabukia, kyomaita ja bugakua

katsoessani niitä ensimmäistä kertaa.

Ne ovat nykytanssia,

           performanssitaidetta

                  ja musikaali.

       Tunne näkyy

puvun värinä,

värinänä.

  

599

 

17-vuotias tuntee tulleensa kotiin

tunnistaessaan tiktokkaajan

tokiolaisessa kaupassa ja ottaessaan yhteiskuvan.

"Sen kontentti on Japani."

17-vuotias tuntee tulleensa kotiin kuullessaan vanhaa k-poppia ruokapaikassa

ja voidessaan hyräillä mukana.

Etsin minäkin kontenttia, kotia

                ja löydän ne, sen, ne, sen, ne sen, ne sen, nesenne sen ne 

salista, jonka ovessa lukee vapaus. Oven takana 

tykyttää Tokion 

japanilaisista Brasilioista 

yksi. Tunnistan rakenteet, tanssin.

598

 

Tiedän heti, että tulen myöhemmin

kaipaamaan lintujen laulua

ja vuoristopuron lorinaa. 

Paneelissa lukee Yksityisyys.

12-vuotias kutsuu sitä kulttuuripaniikiksi.

Kädellä saa koskea seinään

asennettuun paneeliin.

Se, ken tietää oikeat merkit,

voi saada kannen avautumaan

ja sulkeutumaan. Hätä opettaa lukemaan.

Meiltä kestää joitakin päiviä oppia.

597

 

Meitä opastetaan kuvin, sarjakuvin ja kuvasarjoin.

Meitä kuljetetaan oikealle raiteelle.

Meitä kiitetään siitä,  

että ymmärsimme kysyä, 

kun emme olleet varmoja.

                 Klovnit ovat kysymisen mestareita.

Valitsemme yksittäispakatut

              keitetyt, savustetut 

kananmunat. Otamme riisikolmiot ja lounaat.

Kesäpukuinen mies ottaa mangan ja valkoisen sämpylän, 

jonka välissä on kirkkaan vihreää kiwihedelmähilloa.

Avaamme lounaat asemalla

pyörätuoliasiakkaiden omassa odotushuoneessa, 

kun muut asiakkaat avaavat omansa. 

Suuhun työnnettävä, pureskeltava taide

täyttää kalvomme ennen kuin liu'umme junaan.

596

 

Lapset menevät

EVAN sisään. Leikki alkaa heti.

Iltaisin katsomme sarjaa,

jossa on niin hyvä tunnussävelmä,

etten suostu ohittamaan sitä.

Katson sarjaa laulun takia.

Melodia check. Soinnut check. 

Sanoissa menee kauan. 

Oppia lukemaan, kirjoittamaan ja lausumaan. 

Antaa silmien kulkea 

merkkejä pitkin.

Antaa käden kulkea.

Yoko Takahashin ääni muuttaa

      asumaan huoneeseemme. 

Tuijotamme kateellisina

         metroaseman työntekijän kättä 

hänen piirtäessään merkkejä muistilappuun,

               jotta saamme oppaan.

Kysymme miltä laiturilta pääsemme kieleen.

595

 

Kiotossa lapsi haluaa näyttää minulle jotain. Hän vie

minut halpaketjun myymälään,

jossa särkylääkkeet ja alkoholijuomat

ovat yhden hyllyvälin päässä toisistaan.

"Katso äiti, täällä on monta kerrosta."

Valitsemme maskeja. 

Käytävillä on pieniä ruutuja 

silmien korkeudelle aseteltuina 

ja niiden toisiinsa sekoittuvat musiikit.

Näen kuvat yhdestä ja kuulen puheet

   toisesta. Tulevaisuuden museossa 

      tulemme tunnustelemaan vauvojen leluja ja aikuisten leluja

            samaan aikaan valojen välkkyessä ympärillä. 

594

 

Meduusat uivat jättimäisissä koeputkissa.

Kapybara makaa liikkumatta lämpölampun alla.

Delfiinit esittävät tanssishown. 

Mikropossujen ympärille on rakennettu kahvila.

Luteet matkustelevat

                                               mantereelta toiselle 

                   kysymättä ihmisiltä lupaa.

593

 

Matkustamme oleilemaan 

sopivan viileissä tiloissa

kahdeksaksitoista päiväksi.

Pakenemme Euroopan hellettä 

Aasian kauppoihin.

Palaan ompelimoon. Kuvittelen

sen viilennettynä. Kai p  aan, ku  vit   te   len

sopivasti viilennettyihin tiloihin sijoitettuja 

lämmitettyjä wc-istuimia,

kun Turussa ja Tokiossa on yhtä lämmintä.

592

 

He avasivat itsensä samoilla liikkeillä, 

nopeasti,

joilla minut oli opetettu avaamaan itseni

hitaasti, 

ja tunsin hellyyttä

kaikkia juoksijoita kohtaan.

Olisin saanut mukaani kaalin,

jos olisin onnistunut näkemään maalin

helteessä

keskellä päivää. 

Onnistuin illalla Tokiossa ja aamulla Kiotossa

mutta missään en keskellä päivää

juossut niin kuin Tokyo stationilla

oppaan perässä kohti oikeaa laituria

ja tuntenut samanlaista hellyyttä

kuin nähdessäni jossain kävellessäni juoksijan

tai vanhoja ja lihavia ja vammaisia

                    ihmisiä

                                                  tanssimassa sambaa.

591

 

Elokuvateatterissa istutaan syömättä


lopputekstien päättymiseen asti,


mutta ei täällä.





Nyt olen kokenut sen,



mitä Japanista halusin kokea, ajattelen,



tanssiessani sambaa mikrofoni kädessäni




viihdekeskuksessa, jossa voi laulaa

k-poppia, euroviisuja

ja anime-sarjan tunnussävelmiä

ja juoda niin paljon limsaa kuin jaksaa

ja tilata ruokaa tabletilla.

Joku tulee vain nukkumaan kahdeksi tunniksi

ilmastoituun tilaan,

lukemaan kirjaa isoäidille,

tekemään esitelmää,

odottamaan junaa.

              Mitä se sellainen on,

                           ajattelen.