keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

144





Me nauhojen pujottajat teemme pukineita kuin runoja
vanhempiemme, puolisoidemme ja lastemme elättäminä.
Heräämme joka aamu eri kujasta.

Rautaiset ammattilaiset jököttävät keskellä kouruja.
Rintakehät kohoilevat ja laskevat vielä aavistuksen, mutta
silmät ovat lähes lakanneet pyörimästä, sormet väpättämästä. 

Ostaja työntää rahat aukkoon ja haluaa kuulla
kolikoiden kilahduksen uumenista.

Kaipaan sinua, mummi, ja jokaista sairautta, joka sinulla oli.
Minun on jaksettava elää loppuun
ennen kuin pääsen kysymään neuvoasi tähän luukujaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.