Ohje vanhalle runoilijalle:
Itsensä toistaminen on ymmärrettävää.
Kertoa viisikymmentä vuotta sama tarina
koirista, tempuista, muutoksesta ja ikuisesta liikkeestä,
toistaa tarinaa vielä silloinkin, kun muut ovat jo menneet pois,
keksineet omat käsitteet ja täyttäneet ne verhopainoilla,
opetelleet uuden ammatin ja harjoittaneet sitä rennosti,
ommelleet, avustaneet vammaisia, siivonneet hyttejä,
tanssineet kadulla.
Runous on käsittämätön paluu penskaksi, jollaisena ei ole vielä ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.