sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

156





Ohje vanhalle runoilijalle:
Itsensä toistaminen on ymmärrettävää.

Kertoa viisikymmentä vuotta samaa tarinaa
vanhoista koirista, uusista tempuista, muutoksesta ja ikuisesta liikkeestä,

toistaa tarinaa vielä silloinkin, kun muut ovat jo menneet pois,
keksineet omat käsitteet ja käyttäneet ne,

opetelleet uuden ammatin ja harjoittaneet sitä rennosti,
ommelleet, avustaneet vammaisia, siivonneet hyttejä,
tanssineet kadulla.

Runous on käsittämätön paluu penskaksi, jollaisena ei ole vielä ollut.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.