Menemme saliin etsimään rakenteita,
ja naurumme jatkuu kaksi päivää.
Kuuntelemme rintakehän muotoisella korvallamme
tärähdyksiä
piiloutumatta kuvioiden taakse.
Junat putoilevat omia raiteitaan pitkin olkapäiltämme.
Hanna Väätäisen runoja. Jos luet blogia kännykällä, käännä näyttö vaakasuoraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.