Hän katsoo peiliin suu mutrussa säteillen.
Olemme valmistaneett täydellisesti istuvat farkut.
Ne istuvat joka paikasta
mutta ihmisen päähän ne eivät istu.
Siksi on jatkettava elämän lisäämistä elämää täydellisempiin farkkuihin.
Polvistumme, nousemme ja polvistumme uudelleen
seuraavassa sovituksessa
muotoilemaan edestä, takaa ja sivulta,
puhumaan vammaiseksi tulemisen käsitteestä ja
avoimesta rakenteesta koreografisena menetelmänä.
Laskutamme tästä, sanon. Maksan mielelläni, hän sanoo,
ja käy uuvuttavaa kamppailua puuttuvan idean
ja ylimääräisen rahan välillä,
parempaa kamppailua kuin minkä ihminen joutuu käymään
kymmentä turhaa housuparia ostaessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.