Mekko halusi tietää, miltä
tuntuu maata lakanoihinvarastoiduissa ajoissa.
Se otti vastaan muiden
puhki nukkumat muistot,
asetteli kerroksia tois
tensa lomaan
ja ompeli.
Sitten
se levitti
vuoteisiin
hilpeästi ja
tyynesti nämä
hurjat työt, jotka olivat
yhdeksänkertaisesti
hervottomampia
kuin puhki nukutut olivat olleet.
Ja se mietti, tällaiseksikö mekoksi se
seuraavaksi tuli, tällaiseltäkö tuntui
syntyä, näistäkö kuvista se nyt eli
ja tällaisten päälläkö kuoli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.