Mekot levittävät lakanan ompelimon lattialle.
Keskellä on nuk kujan kokoinen reikä. Nuk
kuja nolostelee sellaista reikää. Mekot k
ehuvat sitä. Ne ovat nähneet riekaleiksi
kuluneita laka noita roikkumassa kuiv
aushuoneide n naruilla ja tunteneet
ompeluiloa. Niin mekot istuvat rei
än reunalla katselemassa unia, m
ekkoja ja ih misiä, sillä sellaista on
mekkojen t yö. Ne vaihtavat välillä
paikkaa tois stensa kanssa. Ne haist
elevat lattiaa ja ilmaa. Ne työskentele
vät hihat sido ttuina tai vapaina, miten v
ain nukkujat ha luavat. Ne leikkaavat, neula
avat ja ompelev at lakanoihin uusia öitä. Ja
uusien reikien ilmestyessä ne ompelevat taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.