15

”Oletko rihmastoa, bakteeria vai levää?”

Se on ompelijan tapa keskeyttää ja luokitella.

Juuri sellaisen spottipään ompelija haluaa.

Jotkut tarinat alkavat vain huovuttamalla ja kirjomalla.

Joidenkin hitaus on oranssia, joidenkin harmaata.

Osa haluaa sekovarren, osa pikarimaljan.

Ne saattavat saada pahkan.

Kokeilut jäkälöityvät

kolmiulotteisiksi muistikirjoiksi. 

Ompelija auttaa ja haluaa klovnia

sen verran, minkä olemiseltaan pystyy.

Se tekee sormiharjoituksia 

nuppineulojen ja pinsettien kanssa.

Kun istumme kyytiin ja luovutamme, peruskaava tulee esiin.

14

Hilpeys on mustetta ja hiiltä. Se on väriympyrän

ääni, joka kaavoittaa ja leikkaa.

Makeistehtaasta saa nyt ompelua, silitystä, sovitusta.

Kirjo on murtuma niskassa, kovettuma sormessa, 

purkaantuva reuna, koneiden arvoitus.

Seitsemän ja puoli tuntia on viisi minuuttia,

sillä kirjokäsi tekee mitä se haluaa

ommella hitaasti.

Lippuparin puvun tekee se, joka ei halua tanssia,

mutta ompelija tanssii mieluummin kuin ompelee sambaa.

Joku laiha kävelevä voi luulla,

ettei hän saa koskaan mennä tilavaan vessaan.

13

Suojasitte häntä uusina niin, että menitte vuodessa puhki. 

Reikien päälle ilmestyi tärisevällä käsialalla ommeltuja sydämiä. 

Kun aloitte olla taas rikki, teidät amputoitiin: 

nuorenitte, ylenitte. Hän valitsi teidät teatteriin.

Jonain päivänä teistä tulee vielä hyvät alushousut.

Te jalassa hän heilutteli kesken kohtauksen käsiään 

näyttelijöiden kanssa samaan tahtiin ja alkoi laulaa 

kappaletta, jota ei ollut ennen kuullut. Hän ihmetteli, 

miksi niin moni istui hiljaa. Ehkä tekin ihmettelitte.

Hän meni myymälään ja luuli, että sieltä lainataan. 

Hän haki roskalavalta kankaan ja 

piirsi kuvat ommeltavista vaatteista.

Mietin kanssanne ihmisiä linjalla. 

Millaisia kerroksia käyttävät nämä aamuherääjät, 

joiden kanssa matkustan? 

Viimeinen aamuni tutulla linjalla häämöttää jo. 

Silloin kysyn, kuka heidän alushousunsa on korjannut 

ja kuinka monta kertaa.

12

Teitittelen housuja, jos lahkeita on kaksi. Yksilahkeisia sinuttelen.
Teidän nimenne on Lehti ja te pystytte joustamaan.
Olette kasvaneet yhteen.

Lapsi, joka kulkee kalsareissa kouluun, kuluttaa teihin reikiä.
Niistä kuuluu syysillan pihaleikki.

11

Eräät loistokeltajäkälät, 

Xanthoria elegansin lahjakkaat persoonat,

ovat käyneet avaruudessa. 

Ne lopettivat siellä aineenvaihduntansa,

palasivat kahden viikon päästä maan pinnalle

ja palauttivat elintoimintonsa ennalleen.

Teissä on xanthorian eleganssia. 

Te jalassani minä nukahdan yhdeksältä,

herään kuudelta, seison pysäkillä, istun bussissa, kävelen sateessa

ja nipistän itseäni kesken ompelun.

Annan jäkälien lentää.

Terveiset avaruusjäkälille: opiskelutöppöset villalangasta.

10

Talutit minut sivuun.

Olimme puhuneet mahdollisimman nopeasti

mahdollisimman monessa paikassa.

Emme ymmärrä paljoa puheesta. Ymmärrämme pylväitä.

Palkitsemme siksi itsemme lisäämällä luetteloon 

jokaisen puhutun tunnin.

Palaamme aina uudestaan 

kauttakulkuhalleihin ajattelemaan aikaa,

jolloin tapaamme järjestellä sanoja ei enää ole.

Ajattelemaan kiinnittimiä, jotka eivät hajoa.

Saumoja lähtee mahdottomiin suuntiin.

Arvoituksellisuuden oppimiseen kuluu vuosia. 

Tunnit kuluvat.

Vaatteenkin voi purkaa.



Hitaus: virkattu villatakki.
(Muunneltu ohjeesta, joka on julkaistu 
Suuri käsityökerho –lehden numerossa 7/1984, sivuilla 26-27.)

Kuvat: Tyyne ja Hanna Väätäinen

9

Kuljetan valaistua huonettani pimeällä rantakadulla.
Asetun paraatin osaksi. Liu'un kameroiden editse.


Mekko on huoneeni. Jäseneni ovat kalusteita.
Yksin olisin vain hidas tai nopea.


Hyvin tehty kangas
antaa ompelijalle anteeksi väärän tikin.
Hyvin tehty vaate antaa tanssijalle anteeksi
liian suuren liikkeen

ja opettaa lapsia paremmin kuin aikuinen.

Tunnista tulee joulu ja juhannus.

8

Sinut on tehty 1960-luvun laitteilla. Tulos: teos.

Päälle puettava persoona sanoo,

ettei meille osteta uutta puhelinta

ainakaan seuraavaan viiteentoista vuoteen.

Vanhasta lakanasta voi ommella 

sukupuolentutkimuksen suuntauksen.

Olet niin ihmeellinen, että kun sinua katsoo nurjalta, 

silmät kääntyvät nurin.

Kun sinua katsoo oikealta, silmät myös pysyvät nurin.

7

Sinussa on niin monta tuuletusaukkoa, 

ettei niitä kukaan ehdi tukkia.

Olet reikäinen mallikappale säässä kuin säässä,

märkien risteysten ja lämpöisten kallioiden lomassa.

Hellevi, kun sinut pukee päälleen, 

alkaa haaveilla käsin tekemisestä rannalla,

jonne pääsi lapsena uimaan meduusoiden sekaan.

Hellevi, kun sinut vie rannalle, 

pojat alkavat kulkea mekoissa.

Helmakukat jäävät kesken mutta kulkevat mukana

kuin eläkeläisten tekemät tanssit, äitien etätyöt, levät, 

kuvat tiedosta ruotsiksi.

Hellevi: ristipistotöiden inspiroima rantatunika mesh- ja ribbineuloksesta.

Kuvat: Hanna Väätäinen

6

Minä, sivuttain kulkeva juna,
piirrän sinun eri puoliasi esiin:
koteloitumisvaihe kestää viikkoja. Puolia on loputtomasti.

Nimesi on Rouva Yöperhonen. Minulla ei nyt ole nimeä.

Lentelemme, matelemme, kyselemme, olemme kiviä ja muurahaisia,
meistä irtoaa pieniä osia.

Teemme ihmeen joutuisasti
jokaisen virheen muutaman kerran, jotta ymmärrämme.

Sovitus on tapahtuma.

Kärsivällinen vaatteeni. Sinusta tulee vielä jokin.

Sovitusvaatteen yksityiskohta. 

Kuva: Hanna Väätäinen











Madama Falena: tekeillä oleva musta kotelomekko.

5

Löysit itsesi niin nopeasti että sormia ja ranteita särki.
Olet siltä ajalta.

Sinusta näkyy läpi.
Painavaa, pylväiden täyttämä tilaa keskellä kaupunkia.
Kaavoittamaton alue, joka istuu.

Olet yhteinen käsite. Hänen ja minun:
vuoroin miehen, vuoroin naisen.
Karvat värisevät pylväiden raoissa.

Joskus ne ovat kertomaisillaan mitä pitää tehdä.
Kuulostelemme niitä yhä enemmän.

Kaavoittamatonta aluetta: 

virkattu hame puuvilla- bambu- hamppu- ja polyesterilangoista, vyötäröllä nyöri.

Kuvat: Hanna Väätäinen.

4

Tein sinut feministisestä t-paidasta
jonka pintaan painoin autonrenkaan jäljet.

Puin sinut lapsen päähän, 

ettei hän koskaan omisi aktivismia olematta rohkea.

”Minä kastan sinut rohkeaksi

kaikella sillä, mitä trikoo voi iholta imeä.
Keksi itse omat pelkosi.”

Hän keskittyi piirtämään
pehmeitä, kovia ja reunojen yli meneviä 

vastauksia uusi aktivistin pipo päässään.

Ehkä hän sopii sinulle.

3

Nuuskin sinua jo kun odotit vuoroasi pöydällä.
Enkä voinut kuin kummastella, miten hienoa asia
on syötöslangoista vetäminen,
hienompi kuin kerosiini tai halpalento.

Kohta pääset pohjoisen kylmästä etelän kylmään.

Jotkut meistä lopettavat lihan syömisen
ja lentomatkustamisen nuorina puolustaakseen ilmaa.
Olen yrittänyt seurata esimerkkiä
43-vuotiaan ehdottomuudella,
aloittanut jotain muuta.

Nuuskin pehmeää pintaa,
lyhennettyjä hihoja, laskoksia etukappaleella.

Kuvittelen kaikki ne, jotka ovat tehneet sinua:
taitavia naisia, joiden nimiä ei ole missään vaatteessa.

Sinun sisälläsi joku heistä matkustaa kohta pohjoisen kylmästä etelän kylmään.

2

Oksat liituraitojen yläpuolella keinuvat, 

ottavat kantaa. Emme tiedä mihin.

Mekossa on juova tammikuun oranssia valoa.

Peruskaava ottaa rauhallisesti.

Ovatko kankaiden tekijät saaneet heille kuuluvan palkan,

onko lampaita kohdeltu lampaina,

pystyvätkö pyörätuolin käyttäjät pukeutumaan sinuun?

Tanssiminen keskellä katua on yhtä tärkeää 

kuin lavasteeseen katoaminen.

Oranssi valo kulkee vaakasuoraan ja pystysuoraan, 

lämmittää vuorin sisällä olevia jalkoja.

Oksisto suojaa, suonisto ruokkii, rihmasto tietää

paljon mutta ei kaikkea. 

1

Aloitamme ompelemalla housut.

Kirjomme niihin uurteet, joita voi katsella sormilla.

Kirjomme nyrkkiin puristuneen irrotettavan käden.

Osaamme pukea toisemme. 

Osaamme riisua ennen tunnin alkua.

Osa meistä uskoo käsitteisiin, 

osa improvisaation periaatteisiin, osa puvun peruskaavaan.

Nukka kulkee ylös, uhma kulkee ulos, lämpö kulkee sisään.

Ilo kulkee kohti maata.

Housumme osaavat yhdistää liikkeet. 

Itse ratkeamme yrittäessämme samaa.

Kaivamme klovneja esiin vaatteiden alta.

Tunnit ovat kovia ja pehmeitä.