”Oletko rihmastoa, bakteeria vai levää?”
Se on ompelijan tapa keskeyttää ja luokitella.
Juuri sellaisen spottipään ompelija haluaa.
Jotkut tarinat alkavat vain huovuttamalla ja kirjomalla.
Joidenkin hitaus on oranssia, joidenkin harmaata.
Osa haluaa sekovarren, osa pikarimaljan.
Ne saattavat saada pahkan.
Kokeilut jäkälöityvät
kolmiulotteisiksi muistikirjoiksi.
Ompelija auttaa ja haluaa klovnia
sen verran, minkä olemiseltaan pystyy.
Se tekee sormiharjoituksia
nuppineulojen ja pinsettien kanssa.
Kun istumme kyytiin ja luovutamme, peruskaava tulee esiin.
