Villatakeista tulee harvoin samanlaisia kuin ihmisistä.
Pysyin kietoutuneena silmukoihisi,
kun laulaja pudotti värit lattialle.
Ne pyöriskelivät huoneessa hetken ennen kuin palasivat
samoihin onteloihin, joista olivat lähteneet.
Musiikki on toisenlaista.
Se on puikkojen kilinää täydessä aamubussissa,
kun torkkuvien lomassa yksi neuloo.
Vanhoja villatakkeja muistaa tehneensä vuoden tai kaksi.
Pukeudumme tekomuistoihin,
monta kertaa muuntuneisiin.
Tehtaan huminaan ikkunan takana.
Kolinaan lattian alla.
Puikkojen tärinään sormenpäissä.
