torstai 27. elokuuta 2020

165

 



Annan järjen sulaa. Turvatut 
repivät salissa toisiltaan karvat.

Yhden asian odottaminen koskee enemmän kuin toisen.
Otin vuoronumeron 30 vuotta sitten eikä minua vieläkään satu minnekään.

Mutta ystäväni otti vuoronumeron viisi vuotta sitten ja häntä sattuu joka päivä.



Viran omainen, minun ikäiseni äiti, lapsensa omainen,
oli tänään raaka: juuri tuo
meidän ikäisemme äiti kelpasi
mutta tämä ei kelvannut tänne muovailtavaksi,

vaikka teki kaiken eikä mitään kuten hän tai minä tai se, joka 
jakoi lapsille glitterit kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kasvoton ottaa mieluummin oleskelemaan rikkaan kuin köyhän.

Äidit pitäisivät yhtä, jos uskaltaisivat 
kokeilla

harjoitusta nimeltä elävät patsaat.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.