Sadepisarat ja suojakerroin silmiin valuneina
yritämme nähdä uskomattoman metsän.
Juoksemme sateessa äiteinä, joiden keskoskeuhkot ovat täynnä
juoksemista. Puuskutamme ylämäet solisteina
ja alamäet matriarkkoina.
Jokainen hidas heinäkuun maanantai on suoraan paratiisista.
Runoilijat juoksevat baianoina, että kestäisivät pienen kirvelyn.
He ajattelevat kirjarunoilijaa, joka sai juostessaan tietää
olevansa voittaja. Sellaista ei tapahdu runoilijoille
muualla kuin sambassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.