28

Laumassani on vesikasvien kiireetön into.

Kenen maailmassa kuljemme?
Kuka on meri?

Pieni tyttö puijasi meitä.
Makaamme hiekalla hermot riekaleina,
aivot kaikkien näkyvillä, nuo tuimat kimpaleet.

Sattumalta tietoisina
raajat lähtevät omille teilleen
alkavat elää toista aikaa
itsenäistyvät, paljon ennen päätä,

ja sormet taipuvat, nahistuneet porkkanat.

Yritämme pysytellä perässä.
Selät kuin vihannekset keskustelevat keskenään.

Uutta elämää olisi, vaikka kukaan ei sitä synnyttäisi.