638

 

                            Asakusassa on karnevaalit,

                  Turussa on pride.

       Kulkueet etenevät kadulla.

Nähkää itsenne esityksinä, ne sanovat.

Samba on kova ja vaativa 

kolmessakymmenessäviidessä asteessa.

                              Mutta vakavaa se on vasta 

                      neljässäkymmenessäviidessä

         asteessa tanssipuvun sisällä,

   kun kriittinen kynnys ylittyy, 

               ja vapaudenkoululainen

                      meinaa kaatua 

                      - muttei keikahda vielä kumoon -

                      vaan jatkaa laulamista 

         siitä, mitä kesä

           tekee koululle,

              kadulle

          ja vapaudelle.

            

                         Pride on 

                viidessätoista asteessa 

                                    kova ja vaativa.

                   Mutta vakava se on vasta nyt,  

             kun vapaudesta ja koulusta

         

 on tullut peh  me  ää

          ( ko    vaa).

     

637

 

    Keskellä hurjuutta

 

  

       vaikeintahan ei ole sivaltaminen

           eikä nopea temppu.

         Vaikeinta on oppia pitämään tauko 

      nelosella. Hiljaisuus,

   toimettomuus, 

      on kaikkein vaikeinta hurjuudessa.

636

 

Päivä

nä, jona

en tanssi

lainkaan,

viitta on

runo. Jätän 

siihen öljytahra

n ja väärin ommellun

kulman. Jätän merkin ru

noi lija jas ta ja toi sen  ko 

nees ta, rakkaastani, Japanis

sa tehdystä, joka  osaa   lukea

runoja ja  niiksi pukeutuneita.

635

 

Laila Kinnunen laulaa:

"Ala kun on pienin parketin, 

    paras tapa liikkua on tietenkin 

hand jive."

Ja koska kuulen kaiken sambana,

    unohdan jiven.

   

Oikeani muuttuu tunti tunnilta pienemmäksi.

     Mikä sellaisenkin tanssin nimi on? 

                  mietin

             ja teen tilaa lapsille. Siksi

        jokainen saa kaksi kummia.

             Ei liikuntaa oo helpompaa, 

              laulaa Laila Kinnunen.

                 Niinpä ohjaan

                kummit lasten luo,

                        yksi jokaisen oikealle, 

                   yksi vasemmalle puolelle,

                          ja sanon mitä ajattelen:

                              tuo katossa riippuva mekko 

                     on pyörinyt niin paljon,

        että kummit ovat ottaneet

      sen asuinpaikakseen.

                  Ne ovat rakentaneet

                   kotinsa hitaasti 

     vuorin sisään.

 Ja kummit

  täytyy pitää

   liikkeessä.

    Muuten samba 

     sammuu.

    Ja lapset riehuvat niin,

että rummut 

   alkavat soida

        heissä.

           

             Kummit hakkaavat käsiään yhteen

                       ja huutavat:

                 

              Vasen muuttuu aina vain

        suuremmaksi!

    Sellainen

   tanssi

on hi

tain

 mah

    dol

       linen

         hand jive.

                

                        "Voit istuessas oppia sen",

                                            

                                      Laila Kinnunen vastaa.

                                      "Kädet vastakkain 

                                        nyt iske vain."

                        Kuulen senkin sambana

            ja vien kädet kauaksi toisistaan.

634

 

Emolehmä

     haluaa tanssia kasvina, eläimenä

                              ja ihmisenä.

          Se osoittaa sorkallaan

             merta ja jylisee:

                      niitty kiehuu! 

             Puhaltakaa levät pois!

Älä juokse liian lujaa, viisaus neuvoo

                    Keisarillisen palatsin lähellä.

Mutta lattian alla asuvat on pidettävä liikkeessä.

         Sivuilla leijailevat on pidettävä ilmassa.

          Taivas on pidettävä täynnä sähköä. 

Siksi on poljettava maata,

on iskettävä oikeaan ja vasempaan.

                            on napattava salamat.

                                 

                    Kummit laskeutuvat,

        kun emolehmä lakkaa

                 liikkumasta. Niin se on.

                     Mutta ne saavat levätä

         vasta, kun sarvipää nukkuu.

633

 

Ajanlaskun alkuun oli matkaa 2200 vuotta.

Kirjaan oli matkaa paljon enemmän,

kun savi suostui muistamaan naisen runot,

kun Enheduanna kirjoitti työkseen.

Kirjailijat kirjoja edeltävältä ajalta

ja kirjailijat kirjojen jälkeiseltä ajalta

osaavat laittaa kädet saveen.

Kun kirjat nukkuvat, runot tanssivat.

Kun runot tanssivat, kirjat nukkuvat.

Enheduanna teki hymneiltä kuulostavia toimintaunia,

eloon jääneitä kuvia.

Nyt kirjoilta näyttävät mekot

ja mekoilta näyttävät kirjat kasataan ringin keskelle

majaksi (uuniksi),

ja runoilijan tärkein tehtävä on nukkua.

Runot tanssivat aamuisin.

632

 

Unohtaa, miten tehdään mekko.

Unohtaa, miten hitsataan päähine. Unohtaa aaltojen kokoaminen vaunuun.

Vaunu on lavaste, jonka päällä klovni unohtaa sanat.

        Kirja on lavaste,

                jonka kanssa klovni unohtaa sanat.

                                   Tans   siru   nous

  

               on       

                          pala kurkussa,

                

                arvaus ja lämmittely,

             muovautumaisillaan 

        oleva kulkue, rivejä 

              koossa pitelevä

          kylkihengitys,

         jonka voi muistaa.

631

Alku on aina helppo.

Riodejaneirolaiset tulevat nauramaan teille,

kun puhutte heille Brasilian portugalianne, brasilialainen opettajamme sanoo

Joensuussa. Riodejaneirolaiset ovat sellaisia, hän sanoo.

Ja he tulevat matkimaan teitä rumasti

ja keksivät teistä vitsin.

Sambankin alku on helppo. Täytyy vain pysyä liikkeessä.

Turkulaiset tulevat nauramaan, kun näytän heille 

aloittajien samban muualta kuin Turusta,

vaikka sambaajat ovat kansa kaupunkien sisällä,

jumissa 

lattiaa vasten,

kotiensa rajoille kotinsa pystyttäneinä.

630

Ennen lähtöä lajittelen kirjat. 

Kolme kassillista poltettaviin

ja kolme tanssittaviin. Menen kirjojen

kanssa pihalle. Asettelen ne ympäriinsä.

Kirjat eivät liiku. Ojentelen niitä

jokaiselle, joka kulkee ohi. Mutta kirjat eivät liiku.

Kaksi kassia lähteen palvelutaloon

ja yksi antikvariaattiin. Kauppias 

sanoo, etteivät nämä kirjat liiku.

Otan yhden kirjan mukaani. Vien sen kaksi kertaa 

väärälle raiteelle ennen kuin löydämme junaan,

jossa nuoret tirskuvat hysteerisinä.

Kirja pyytää minua katsomaan itseään.

Ja me vain olemme ja emmekä tee mitään.

Mutta kaikessa liikahtamattomuudessamme

kihisemme iloa,

sillä kuulemme jo ovelta,

että Sumida kestää kovuutta ja pehmeyttä.

Hyppäämme liitoon ilman peilejä,

ja hikeä lentää soittajien kasvoille. Mitäs tulevat

niin lähelle.

Illalla aivastan aukeaman täyteen näkymätöntä liikettä, 

ja Shinjuku hiljenee pöytämme ympärillä,

sillä vain moukka aivastaa ravintolassa.

629

Klovni haluaa tanssia ringissä.

Se jynssää koulunsa peilit kiiltäviksi,

jotta yksi rinki näyttäisi kahdelta.

Klovni meinaa pyörtyä riviin,

sillä samba on klovnille kova. 

Puhdas peili näyttää, miten kova.

Vapauden koulun saleista on purettu peilit pois.

Soittaja on tanssijan peili, tanssija soittajan peili.

628

 

Meillä on junassa tänään viisi laulua,

sanoo konduktööri klovnien noustessa kyytiin.

Laulua! huutaa Ellen. Vaunua! huutaa Esteri.

Julma enkeli latelee keyboardilla teesinsä.

Sisällä oleva lapsi kantaa vastuun laulamisesta.

Klovni kelluu klovnin rinnalla paikasta toiseen.

Suojuksia irtoilee, vöitä lentelee, klovneja putoilee.

Minuutteja uppoaa jonnekin, mistä niitä ei saa enää kiinni.

Improvisaatio sietää niitä, jotka sietävät improvisaatiota.

Pöhköys on rehellistä työtä.

627

 

Pää täynnä

fantasioita ompelen kimonoita.

Nämä fantasiat osaavat olla riveissä ja ringeissä,

ja ne ovat olleet niissä niin paljon,

että tunnistavat toistensa

lantiot ja takapuolet

paremmin kuin toistensa kasvot.

Illanvietossa paperittomat

      ragdollit saavat hepuleita.

               Fantasiat nauravat kaiken

      puurtamisen ja sitkeyden 

sohvan alle. 

Ne räkättävät ja hihittävät

   saamatta jääneet kunniamaininnat

          ja anteeksi antamattomat

       maininnat

    pöydän alle

 

paperittomien 

   ragdollien seuraksi.

        Fantasiat tietävät: 

                

                      eläimen

                   aisteilla

               pärjää

                    

                siihen asti, että

                  

                    Tokio muuttaa Turkuun.

 

626

 

                Se, miten 

             minulle 

          ollaan, ja

       kuinka olen,

   on yhteinen pyörre.

Megametropolin samba-asukkaat

ovat ottaneet kainaloonsa

      pikkuriikkisen,

           ja tässä 

            sitä nyt

              mennään.

                    Pyörin, siis olen.

     

                 Rytmi 

       avau

 tuu,

     kun

         ryhtyy

              rytmiksi.

     

                     Ja jo ovelta näen,

                          että Sumidassa baiana pyörii

                                   eri tavalla kuin Turussa.

                           Katson mallia hänestä,

                    joka on pyörinyt

         kaikkein vähiten.

             

  Ja sitten

          pyörittelen silmät, kädet

                        uneen ja hereille.

                    

625

 

                 Klovni on tanssinut 

         peileihin päin 

  niin paljon, että

    siitä on tullut

          kova ja kestävä.                  

                  Nyt klovni on vetäisty

                            rinkiin, joka sanoo: 

          Olet me sellaisena kuin olet.

       Se vaatii toisenl

  aista kovuu

tta, ke

    stävyyttä. 

        Tännekö asti 

                    piti tulla?

                         kysyy

                     klov

                   ni.

   

      

624

 

Pimenevä Shibuya on ikkunasta katsottuna uusi laji.

Ylitämme ensin kävellen ja tuolilla,

sitten liikennevälineessä 

risteyksen, oman ymmärryksemme.

Nyt kyytiin tulee toinenkin pyörätuoli.

Sen käyttäjä komentaa kuljettajaa 

lähes äänettömästi,

sitten äreästi ja lopulta itkien

Ei! En halua turvavyötä!

Korvanapeissa soi, ja naputan

sormella istuimen pintaa.

Matkatoverimme ja me

ylitämme risteyksen toisensa jälkeen ilman vyötä

ja laulamme

pa   ra 

ramm para

pa   ra 

ramm  para, 

para mmm

 pa ra,

para  mmm

pa   ra, 

mm para

 mpa 

    mpa

      pa ra

mm para

  mpa mpa 

    para

mpa 

ra m pa ra

mmmm

parampa.

Ra    mmm

para 

mpa

ra mmm

para 

mpa

ra.

623

 

Aloin

                          juurtua

                                    vapauden 

                                             koulun ilmaan, 

                            

                                               sen mahaan ja maahan,

                                      sen mereen ja pehmeään liekkiin,

                               jo astuessani saliin,

                    sillä klovni 

                osaa 

     kuunnella.

                    

          

Vältin      

           menemästä

                         eteen,

                               keskelle,

                                      paikkaan,

                                            jota tarjottiin

                             

                                                         urheilijalle.

                                

                                       Sivusilmälläkin

                                näki

            iskujeni raivon.

                       

Miten kovilta 

      tunneilta tulet?

                       minulta kysyttiin

                                         tanssimalla, 

                                                      soittamalla.

622

 

Ilmestyä harjoituksiin

ja tulla kohdelluksi tulevana kuninkaallisena.

                 (Sellaista ei opetettu kotona.)

    Kaikkein uloimpana värisee soittajien rinki, 

 kaikkein sisimpänä tanssivelhojen.

    Sumidaan asti piti tulla 

                       kokemaan tämä 

                             kolmella kehällä annettava

     hoito,

jossa muotoaan hakeva

              saa ratsastaa aalloilla.

Se saa näyttää, mitä se osaa. 

Sen annetaan valita.

Sitä kannatellaan loppuun asti,

ja siltä vaaditaan kannateltuna olemisen

                                           kestäminen. Se

                   nuollaan ja taputellaan

                otsasta päkiöihin,

                                 kiiltäväksi ja säteileväksi.

621

 

Vapauden koulun jumalaisesti tanssiva,  

       ihana lipunkantajanainen

tuo tuolin ja laskee sen viereeni. Istun,

mutta hän hätistää minut huvittuneena pois,

       sillä hän toi tuolin laukulleni, ei minulle.

                    Tanssijoiden ja soittajien reput 

        ovat rivissä lattialla seinää vasten. 

Vasta kun lihakset alkavat

     hiljaa huutaa apua, minä lasken

       takapuoleni vasemman reunan

           varovasti

        sen tuolin reunalle,

      jolla kunniavieraslaukkuni istuu jo

    hihnat levällään keltainen Amnestyn pinssi 

   loistaen harmaata pintaa vasten.

       Tanssiiko vapauden koulu 

            koskaan

              kadulla

               laukkujen,

          naisten

      ja miesten

          

             tas

       a-a

        rvon

         puolesta,

                minä 

                   kysyn

                   tanssien,

                   takellellen,

                    

                    baletilta

                  (sambalta)

                     ja otan

               kuvan talosta,

      jonka seinässä on sana

    Brother, sama sana kuin minun

  s    a    u       m      u       r    i   s   s  a n  i,

 joka       ei       koskaan     pyydä       mitään,

ja ihmeellisessä suorao m m el k o n e essani,

  tuossa luotettavaakin luotettavammassa

veljessä (siskossa), joka pyytää   v   a  i   n 

   j  o  s k    u   s          h  a  r   v  o  i    n 

     l  o   r   au  k   s e n       ö  l j   y  ä

         sisällään      sijaitsevaan 

                           järveen.

         

620

 

Naiselle, joka näkee toistuvaa

unta saastaisesta vessasta:

Menet ovesta sisään. Joku on saanut

kongressipaikalla sellaisen hädän,

että koppi on räjähtänyt.

Sontaa on käsittämättömän paljon 

ja se on lentänyt seinille merkillisellä voimalla.

Miten tämä on fyysisesti mahdollista, mietit

     ja löydät tilaa tarpeillesi yhtä kerrosta ylempää.

Joku siistii kopin seuraavaksi päiväksi. Joku

huuhtelee kaakelit Hanoissa,

      koskee jonkun toisen kipuun

      

                                  ja pesee sen pois.

                  Kukaan muu kuin sinä

              ei uskalla mennä 

                          siihen koppiin enää. 

Palaat Barcelonaan. 

Pyyhit takapuolesi omaan esitelmääsi, 

koska lentokentän vessasta on paperi loppu.

619

 

Bishop vaivasi runojaan

kokoelmien muotoisiksi.

Kääntäjä valitsee itsensä

näköiset, yhden ulkopuolisen 

ja yhden kokoelman kirjaansa.

Etsimme Japania Matkakysymyksistä, 

sillä Japanimme on Brasiliassa ja

Brasiliamme Japanissa.

Pinnan alla on aina karvaista jazzia,

                 hiirentappajien kappaleita,

    Rikkaruohon kuuloisia sambaunia,

vapauden koulun vastauksia 

                   yhtenäisyydelle.

         

618

 

 Kun kadulla tulee vastaan

    Palestiinan puolesta etenevä

                 mielenosoituskulkue,

                          on painettava

                   nappia, hyp

          ättävä ulos bussista 

       ja mentävä mukaan. On 

            jatkettava kotimatkaa

                   vasta sen jälkeen,

                   ommeltava 

              jalkakoruihin 

             kuminauhat

               nopeammin

           kuin ajatteli

           pystyvänsä, 

          meikattava

         ja puettava

         ja tanssittava

      työväentalolla

      sambaa, sillä

   sellaista on 

   samban ilo.

  Ihmiset täyt

  tävät vielä

     vuosia ja 

         

            kutsuvat

             toisensa

               juhlimaan.

             On us

       kallettava

    katsoa tal

      lenne ja nähtävä

          korkokenkien päälle

               isketty huojuva nakki.

                  On osattava nau

                  raa ääneen

             ja toivoa

        seuraa

    vaa

kei

kk

 aa.

         

      

          Kaiken

        ehtii, 

        mikä

          on tär

           keää:

             lukea

             Bishopin

              Hirven, ker

          ätä mustahe

          rukat, tai

         ttaa mat

        kat

      ilman

      

                 kulkueita.

   

 

                 

          

       

         

617

 

Ajattelen Japania koko ajan.

     Ajattelen vaaleja ja Shinjukun

          kadulla kampanjoivaa ehdokasta.

            Ajattelen julisteissa poseeraavien 

         ajatuksia siviilien

      näännyttämisestä

    nälkään. Ajattelen 

   Palestiinaa ja Suomen 

 ministereitä kulkemassa

    kokouksesta kokoukseen 

      huppu päässään

      ja viikate puseron 

   sisällä piilossa.

      Poimin viinimarjapensaan tyhjäksi

        samalla, kun ajattelen sambaa Japanissa

          ja Japania sambassa. Nostan perunoita

      ja panen ne kiehumaan.

       Ajattelen laulajaa

     kysymässä, kuka minä olen.

Ajattelen tulevan passistan pyörivää rintakehää.

Ajattelen tamborimin soittajan iloisia kasvoja 

              ja jomotusta hänen kädessään.

     Ajattelen lipunkantajan suoraa selkää.

  Ajattelen lipun suojelijan ojennettua nilkkaa.

     Ajattelen sambistan hyppyä,

       joka on juuri sellainen

        kuin sen pitää olla.

        Ajattelen kyykkyyn

       laskeutuvaa lasta

       Gazassa ja

           kipua polvessa.

     Ajattelen kaikki

  vapauden

koululaiset

 työpaikoilleen 

ajattelemaan 

     Gazaa ja sambaa

                 maanantaina.

                 Perkaan perennamaan rikkaruohoista.

                             Kumoan ruohot kompostiin.

                Ajattelen baterian johtajan nuoruutta

       ja chocalhoa, joka hajoaa kesken soiton

        ja leviää.