337

 

                  Ihmin

                en ei osa
             a enää raka
            stua.       Strö
          mqu            ist on
        piirtä            nyt siitä
      kuvan,             johon me
    kko rak             astuu kaul
  usta my             öten kuin ro
mantiika              n ajan mies.
Ristonme            kko ja nuutin
mekko ei            vät tietenkää
n menne              et Afroditen
temppeli             in lepyttelem
ään juma             latarta, jotta
heidän tu             nteensa hiip
uisi. Ne m          enivät palvo
 maan jum         alatarta, jot
 ta ompele        misen tunn
  elma jatk        uisi helman
  valmistu        miseen asti.
   Mekon t        ekemä me
   kko onni       stui. Siinä
    oli kirur         gi, joka oli
   leikannut        mekon nel
   jäkymme        ntä vuotta s
  itten. Mut         ta ristonmek
 ko ajatteli,           että mekko
 oli nyt nyt k           irjoittanut
 siitä runon.           Mekko ti
 etää miltä            ltä tuntu
  uu olla se,            johon pi
  irretään ja            jonka h
   elmassa r            euna
   kulkee. Kel          lohelm
    a täytyy hu         olitella kä
     sin. Sen tä         ytyy antaa
      laskeutua.        Ompelijan
       täyty mak        saa Sapf
         on lähett        ämä la
           sku. Hän     en puo
            leensa o   vat kai
             kki mek on om
              pelijat vuorol
               llaan käänty
                neet kysyä
                  kseen n
                    euvoa.